Maanantai 4.5 - Sunnuntai 10.5

Tässähän on nyt käynyt niin, että jotain tapahtui minun blogitililleni enkä ole sitä tänne päässyt kirjoittamaan. Mutta hätä ei ole tämän näköinen: kirjoitettu on kaikki vihkoon ja nyt aloitan sitten kirjoittamaan niitä tänne.

Maanantai 4.5
Bussi pysäkin vaihtaminen oli niin paras idea ikinä. Olisi pitänyt jo tajuta tehdä se jo paljon aikaisemmin, mutta blondi mikä blondi :) Nyt ehtii loistavasti vaikka bussi olisikin vähän myöhässä.
Toimistolla oli tänään jostain syystä vähän kireä tunnelma ja ihmiset huonolla tuulella.. Itse
sain onneksi työskennellä kopiokoneen ja eri väristen yliviivaustussien kanssa ja loppupäivän työskentelinkin respatätinä. Tällä kertaa oli seurana se "oikea" respatäti, pomon tytär joten englantia tuli puhuttua ja paljon. Ei haittaa, puhumallahaa sitä parhaiten oppii.
Illalla en oikein tehnyt mitään, yritin selvittää mikä blogia vaivaa kun ei aukene ja vaatii tilitoimia. Apupyynnöt lähetetty Suomeen kun en itse osaa enempää..

Tiistai 5.5
Onpas ihanan lämmintä jo heti aamusta, me like! Jos ei olisi rahan takia pakko lähteä Suomeen niin voisin kyllä jäädäkin.
Toimistolla tänään oli vuorossa tiedostojen arkistointia, papereiden revitään sekä vartijoiden tuntimäärien laskentaa. Aika töissä meni todella nopeasti. Pikkasen  otin osumaa kun kiipesin yläkertaan ja jalat oli vähän jäljessäyläkroppaan nähden niin siihen portaikkoonhan mä sitten kaatusin. Kämmenosa on nyt kipeä..
Huomenna päästään kentälle ihan oikeisiin vartijan hommiin :)

Keskiviikko 6.5
Tänään olikin vuorossa ensimmäinen kerta vartijan hommissa. Paikkanani on The Point, iso ostoskeskus Sliemassa. Aika kallis paikka, merkkiliikkeitä suurimmaksi osaksi ja hinnat ovatkin sitten sen mukaisia, vaikka Malta muuten suhteellisen halpa paikka onkin.
Bussimatka meni aamulla vähän myttyyn, ei ilmeisesti osattu lukea bussikarttaa oikein, koska pysäkkiä jolla meidän oli jäädä pois ei koskaan tullut ja ajelimme sitten liian pitkälle. Otettiin takaisin päin bussi ja kuski auttoi meitä kertomalla missä meidän pitää hypätä pois. Perille kuitenkin päästiin mutkien kautta ja avuliaita ihmisiä apuna käyttäen. Liekö vartijan a sulla osuutta asiaan. Täällä kun saa työmatkat kulkea vartijan asussa.

Työpaikka ohjaajani oli todella mukava, hiukan iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi työskennelleensä The Pointissa yli 3 vuotta. Kyllä sen huomasikin, sillä kaikkien kauppojen myyjät tervehtivät ja juttelivat hänelle todella tuttavallisesti.
Kyselin häneltä vähän, onko ostoskeskuksessa ollut paljon tapahtumia joihin on tarvinnut puuttua (lähinnä näpistyksiä). Hän kertoi että aika vähän mitään tapahtuu ja suurin osa niistä on ollut käsilaukkuvarkauksia.
Työpäiväni aikana turvasimme muutamaa kauppaa kun myyjän piti käydä asioilla, ja samoin kun raha-automaatilla oli korjaaja niin meidät pyydettiin paikalle. Hän kertoi minulle
myös mitä erikoistehtäviä aamuisin pitää tehdä, eli valojen päälle kytkemistä, ovien avausta  ja muita pieniä asioita joita ei tule edes ajateltua.
Muuten vartiointi tuolla ostoskeskuksessa on lähinnä sitä että ollaan näkyvillä ja kierrellä ostoskeskuksessa. Tehtiin ensin näitä kierroksia yhdessä mutta loppupäivästä pääsin kiertämään yksin.
Töiden jälkeen jäimme vielä pyörimään Vallettaan ja syömässä käytiin myös.
Kämpillä meninkin suoraa katolle nauttimaan auringosta joka ei ole niin myöhään enää polttavan kuuma.
Nyt kun viides viikko lähenee jo loppuaan, mietin vain kuinka vähän aikaa enää on jäljellä.

Torstai 7.5
Tänään vartiointikohteena oli Bay Street, neljä alinta kerrosta kauppoja ja neljä ylintä hotellihuoneita. Bay Street sijaitsee Pacevillen välittömässä läheisyydessä.
Vartiointikoppi sijaitsi kohteen parkkipaikan kanssa samalla tasolla. Koppi on kuin iso valvomo: paljon näyttöjä, jotta kopista pystyy seuraamaan mitä missäkin tapahtuu. Täällä on  yleensä aina vartijana yksin sen 12 tuntia ja jos näet kameroista jotain epäillyttävää on se jo myöhäistä kun olet paikan päällä eikä ole mitään havaintoa enää.
Tänään työparinani oli nuori mies, joka kertoi työskennelleensä Bay Streetillä lähes 1 1/2 vuotta. Viikolla todellakin työskennellään yksin, mutta viikonloppuisin kohteessa saattaa olla kolmekin vartijaa.
Mikäli ymmärsin oikein, toimenpiteisiin johtaneita tapahtumia ei satu loppujen lopuksi kovin usein.
Tällä kertaa ei hirveästi kierretty kohteen eri kerroksissa, lähinnä kaikki poistuminen valvomosta oli niitä, että piti mennä avaamaan ovia ja yritettiin korjata myös epäkuntoista parkkilippuautomaattia.
Aika kului jälleen todella nopeasti ja englantia on tullut harjoiteltua taas :)
Kämpillä suuntasin sitten taas katolle hetkeksi, vierähti taas pari tuntia..
Tällä hetkellä päivälämpötilat nousevat ainakin 30 asteeseen. Ei paha!

Perjantai 8.5
Kohteenani tänään oli Fort Cambridge "hienosto"alueen parkkipaikka ja tietenkin myös näiden upeiden talojen vartiointi.Aamuhan ei lähtenyt niin hyvin liikkeelle kuin ajattelin.
Ajattelin nimittäin istua bussissa niin kauan että pääsen melkein Fort Cambridgen ovelle asti, mutta Pacevillessä matka töppäsi. Bussi tai mikään muukaan auto ei liikkunut metriäkään, ilmeisesti auto-onnettomuus. Bussikuski sanoi että kannattaa melkein kävellä ja minähän sitten lähdin kävelemään. Ensin laitoin toimistolle viestiä että voiko ne soittaa Fort Cambridgeen ja ilmoittaa että olen todennäköisesti myöhässä. Siinä kello 9 ja 10 aamuhelteessä sitten kävelin 4 km kohteeseen ja voin sanoa että usko meinasi loppua.
Tasan kello 10 tömähdin sitten vartiointikoppiin, hikisenä ja janoisena. Juomista sain sentään :) Lähes heti sitä sitten lähdettiin kierrokselle ja minulle kerrottiin, että joka kierroksella he käyvät tarkastamassa jokaisen sisäänkäynnin ja jokaisen hissin toimintakunnon. Rakennuksiinhan ei pääse ilman kulkukorttia joilla pystytään rajoittamaan myös kulkemista muissa rakennuksissa. Ihan turvallisuuskysymys jos joltain vaikka kortti hukkuu eikä sitä itse heti huomaa. Nämä kierrokset ovat myös tärkeitä asukkaille, sillä he näkevät että vartijat ovat läsnä, se tuo heille turvallisuuden tunnetta.
Minulle näytettiin myös kuinka parkkilippu "leimataan" ja kuinka portti aukaistaan manuaalisesti ja pääsin tekemään Niitä itsekin.
Täällä jokaisella vuorolla on aina kaksi vartijaa, toinen on aina vartijakopissa ja toinen kierroksella.
Nämä vartijat olivat todella mukavia ja toivottivat minut tervetulleeksi uudelleen ja minua vannotettiin että pitää tulla tervehtimään kun tulen kesälomalla tänne.
Töiden jälkeen menin vielä St. George's Bayhin ottamaan aurinkoa kun ei ollut enää niin tukahduttavan kuuma. Kävin siellä myös syömässä ja kun tulin kämpille istuttiin vielä Iltaa kämppisten kanssa jutellen niitä näitä.
Menipä työviikko nopeasti!

Lauantai 9.5
Aamulla herättiinkin viikonlopusta huolimatta jo kukonlaulun aikaan, suuntana Golden Bayn alue ja tunnin ratsastustuokio. Meitä oli yhteensä neljä tyttöä, kolme täältä meidän kämpiltä ja sitten huonekaverini ystävä.
Ensi silmäyksellä hevosten olot täällä näyttävät aika karuilta, etenkin kun on tottunut Suomen oloihin. Hevoset ovat kuitenkin hyvin hoidetun näköisiä ja paikat muutenkin siistissä kunnossa. Joidenkin asioiden kohdalla täytyy vain muistaa että toinen maa, toinen kulttuuri: eri tavat.
Hevosten nimet olivat hauskoja, kaikki liittyivät jollain lailla johonkin juomaan.
Minun hevoseni oli 10 - vuotias maltalainen hevonen nimeltään Whiskey.
Ratsastus retki voi alkaa. Täällä mennään mistä päästään ja meidän lenkin vetäjä sanoikin joissain kohti että annatte hevosten mennä mistä haluavat kunhan vaan pakotatte eteenpäin. Maisemat olivat upeita ja vetäjä otti myös meistä kuvia, joten nyt löytyy ihan konkreettisia muistoja.
Ratsastuksen jälkeen mentiin Golden Bayhin rannalle ottamaan aurinkoa. Uimaan ei todellakaan uskaltanut, aallot olivat isoja, koska tuuli oli aika voimakas.
Tuulen takia myös rannan hieno hiekka tarttui joka paikkaan. Pakko oli ottaa pikasuihku että sai Hiekat irti kehosta edes osittain.
Kun pääsimme kotiin ja aloimme tarkastelemaan auringon aiheuttamia tuhoja niin kyllähän niitä jokaiselta löytyi. Itseltä paloi selkä hiukan rasvasta huolimatta.
Kämpillä loppuilta ihan vaan köllöteltiin.

Sunnuntai 10.5
Lähes kaikki me suomalaiset suuntasimme St. Peter's Poolille. Bussien kanssa jouduimme vähän kitkuttelemaan, sillä monet olivat menossa samaan suuntaan Marsaxlokin markkinoille. Perille kuitenkin päästiin päätepysäkille ja siellä odotti taival itse kohteeseen.
Jonkun aikaa sai kävellä, mutta kyllä se kannatti, paikka oli upea! Porukkaa oli todella paljon, ilmaan oli mitä parhain. Jonkun aikaa siellä köllöteltiin ja sitten me suomalaiset päätimme lähteä takaisin päin. Markkinat olivat juuri loppumassa, muutamia kojuja oli vielä, joten kiertelimme ne siinä samalla.
Siinähän sitä aikaa vierähtikin, ja kämpille päästyäni katsottiin elokuvaa yhdessä huonekaverini kanssa ja valmistauduin seuraavaan työviikkoon.