Hupsista keikkaa.. Ihan vallan unohtu kirjoitella, mutta tässä sitä taas tulee..
Torstaina jatkoimme aamupäivän vartijakurssilla. Pitäjä oli "vanhahko" mies, mutta tiesi kyllä asiansa eli aiheena oli paloturvallisuus. Hän huomioi hyvin ne ketkä eivät osaa maltaa ja pitikin oppitunnit niin että kertoi ensin asian englanniksi ja sitten maltaksi tai toiste päin.
Paljon taas hyviä esimerkkejä ja ymmärsinkin, sinänsä oli helppo seurata koska aihe oli niin tuttu omilta koulutunneilta. Jotenkin tuntuu ettei sammutustoiminta ole täällä niin hyvin tietoisuudessa kuin esimerkiksi Suomessa. Käsisammuttimia löytyy kyllä, mutta niiden käytön osaamisesta en ole niinkään varma. Toki en voi yleistää, mutta sellainen fiilis mulle jäi. Lounaan jälkeen emme enää menneet kurssille vaan jatkoimme paperitöitä. Itsehän menin taas respatädiksi, tykkään siitä kovasti koska saan haastaa itseäni aina kun puhelin soi tai joku tulee käymään. Ihmiset ovat todella ymmärtäväisiä jos olen sanonut etten puhu vielä mitenkään erikoisen hyvää englantia ja että nimien kanssa on ongelmia. Nekin taidot ovat parantuneet huimasti lähtötilanteesta ja tulevat toivon mukaan parantumaan. Iltapäivä töissä venyikin aika pitkään, muttei se kyllä haitannut yhtään. Kiva tehdä töitä täällä :)
Perjantaina olikin sitten vapaapäivä ihan niinkuin Suomessakin. Vuorossa siis kohtaaminen Blue Grotton kanssa. Ensin matkasin Vallettaan, jossa tapasin muut matkalle lähtijät ja sieltä sitten ensin bussilla Zurrieqiin josa tunnin odottelun jälkeen bussin vaihto. Matka ei Zurrieqista ollut kovin pitkä, jos olisi tiennyt olisi voinut vaikka kävellä. Paikalle joka tapauksessa päästiin ja Wau mitkä maisemat. Lähdettiin heti veneretkelle, sillä sinisiä luolastoja ei näe muuten ollenkaan. En voi millään käsittää edelleenkään kuinka vesi voi näyttää niin monelta eri sinisen sävyltä. Ja yhdessä luolastossa kun käden laittoi veteen, myös käsi näytti siniseltä. Aivan uskomatonta! Valokuvia tuli räpsittyä todella paljon, yritän saada niitä sekä muita kuvia tänne tässä joku päivä..
Ruokapaikat on hiukan hintavia, mutta ymmärtäähän sen, turistikohde..
Otettiin myös kuvat haukka kädessä, aika jännittävää mutta yksi kokemus muiden joukossa. Lintuja oli useampi ja ne olivat kaikki kiinni jaloistaan jossain narussa etteivät pääse karkuun.
Aikamme paikalla sumpailtuamme päätimme lähteä kotiin.. Helpommin sanottu kuin tehty. Bussi jolla pääsisimme takaisin kohteeseen oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Ehdotin jo paljon aikaisemmin, josko käveltäisiin takaisin, mutta kaikki eivät olleet tähän taivallukseen valmiita. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin eikä bussia näy eikä kuulu.Minä sitten päätin että lähden kävelemään vaikka yksin jos muut ei lähde, mutta lähtivät ne. Puoli tuntia kävelymatkaan meni, ei ollenkaan paha. Itsehän pääsin Zurrieqista kotiin nopeasti, täytyy muilta kysellä, että joutuivatko odottelemaan pitkään. Täytyy vaan ihmetellä tätä maltalaista logiikkaan, kun kyseessä kuitenkin on turistikohde, miksei sinne kulje useammin busseja, sillä nyt tämä yksi bussi teki aina lenkin ja palasi takaisin ja aina ihan täynnä porukkaa mennen tullen. Eihän siinä ole mitään järkeä!
Erittäin ärsyyntynyt olen nyt busseihin täällä..
Illalla vietimme vielä oikein mukavan illan parin kämppäkaverin kanssa joten bussiärsytyksestä huolimatta oikein onnistunut päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti