Suomessa jälleen

Viisi päivää olen ollut nyt jo Suomessa ja on aika kirjoittaa viimeinen blogikirjoitus.
On ollut aikaa miettiä mitä niin sanotusti tuli tehtyä. Aloitetaan siitä kuinka prosessi lähti liikkeelle.
Kun meille kävittiin koulussa kertomassa tästä mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työharjoitteluun olin ihan alkajaisiksi että en lähde, mutta jokin jäi ajatuksiin kuitenkin kytemään: jospa sittenkin. Päätin täyttää hakemuksen. Senkin jälkeen vielä pähkäilin hakemuksen jättämisen kanssa, iltaisin olin toista mieltä ja aamulla toista. Keskustelin asiasta vanhempieni kanssa ja kysyin heidän mielipidettään ja lopputuloksena oli hakemuksen jättäminen viimeisenä palautuspäivänä. Ja vielä senkin jälkeen olin hyvin varma siitä etten tule pääsemään minnekään saati pärjäämään olemattomalla englannin kielen taidoillani.

Maltan olin laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ja kun sain tiedon pääsystä sinne olin hyvinkin helpottunut. Syystä jota en edes tiedä, ehkä se kuinka paljon opettaja oli hehkuttanut paikkaa.
Koitti aika Skybe haastattelun, jonka ihme kyllä selvitin hienosti englannin kielellä. Tämän jälkeen piti vain odottaa tietoa tulevasta työharjoittelupaikasta ja kun senkin sai tietoon pystyi hetkeksi rentoutumaan ja odottamaan huhtikuuta. Siinä vaiheessa tuntui että aikaa on ruhtinaallisesti, mutta ajalla on tapana liikkua eteenpäin, välillä hyvinkin nopeasti.
Oli aika matkustaa Maltalle. Ja tästä eteenpäin olevia tapahtumia jokainen voi lukea täältä minun blogistani.

Jos joku tässä vaiheessa miettii omaa lähtemistään niin voin kertoa että tiedän millaisia ajatuksia käyt läpi ja voin vannoa että kaikki epäluulot omasta selviytymisestä ovat turhia.
Englannin puhuminen tulee parantumaan, sillä juuri muuta vaihtoehtokieltä ei ole. Itse sain huomata jo kolmannen viikon kohdalla että puhetta tulee paljon sujuvammin ja pystyin ihan keskustelemaan ja juttu luisti. Ja muista tämä: yrityskin palkitaan. Ja virheitä tulee ja paljon (itsellä meni aikamuodot sekä naiset ja miehet sekaisin) mutta pääasia kuitenkin on, että sinua ymmärretään ja sinä ymmärrät muita. Älä lukittaudu huoneeseen vaan vietä aikaa kämppisten kanssa, jolloin sinun on pakko puhua ja kielitaito kehittyy..

Summa sum sarum vai miten se menikään:
Päivääkään en vaihtaisi pois! Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua ja todellakin suosittelen lähtemistä jos mietit sitä edes nanosekunnin verran. Tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen aniharvoin, joten tartu siihen! Sysää epäillykset syrjään ja uskalla!
Sillä se mitä tällaisesta reissusta saa irti on kultaakin kalliimpaa!

Sunnuntai 31.5

Viimeinen päivä tätä kuuta ja viimeinen päivä Maltalla.
Tänään en todellakaan tehnyt yhtään mitään. Tai no otin mä aurinkoa katolla vähän aikaa, pitää olla ruskeampi kuin muut kun on Suomessa. Siellä ei tuskin kovin montaa auringon otto päivää ole ollut.
Koko päivä oli jotenkin outo. On joten ollut tosi epärealistinen olo kun ei ole sitä fiilistä että on oikeasti lähdössä.
Ensin iltapäivällä lähti minun huonekaverini. Tosin hän oli muualla melkein viikon joten ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Eikä kannata ymmärtää väärin, ajoin sentään huoneen hänen kanssaan 8 viikkoa joten tottakai sitä yhteistä elämistä ja häntä tulee ikävöimään.
Me kaikki muut lähdimme vielä Vallettaan viettämään viimeistä yhteistä Iltaa. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jota en kyllä voi suositella.. Sitten ostimme jäätelöt ja matkasimme kämpille. Pikkuhiljaa siinä jokainen kävi halaamassa ja hyvästelemässä, huomenna on kaikilla työpäivä eli pakko heidän päästä nukkumaan.
Minua tultiin  sitten hakemaan vähän ennen puoltayötä ja täällä sitä nyt ollaan lentokentällä odottelemassa että edes check in Desk aukeaisi. Lentohan lähtee vasta 2.50..
Joten  odotellaan  täälläkin..

Lauantai 30.5

Tänään olikin vuorossa köllöttelyä rannalla. Tarkoitus ole mennä kämppäkaverin tyttöystävän kanssa St George's Bayhin ottamaan aurinkoa mutta jäimmekin pienelle rannalle Slieman ja St. Juliansin välimaastoon. Jaksoin makoilla pari tuntia mutta sitten loppui kunto ja vesi ja oli pakko lähteä. Muuten alkaa päätä särkeä julmetusti.
Kotona sitten söin, kävin suihkussa ja pakkasin tavarani.
Tuntuu niin lopulliselta pakata kun kuitenkin tulee heinäkuussa takaisin.
Lauantailta ei näin ollen juurikaan ole kirjoitettavaa..
Kunhan  vaan olin ja möllin suurimmaksi osaksi aikaa..

Perjantai 29.5

Viimeinen perjantai täällä ja tapaaminen Stage Maltan kanssa yhdeltätoista.
Matkaan meni semmonen reilu kaksi tuntia. Oltiin huonekaverini kanssa Salinin toimistolla tasan kello 11 mutta muut viikonloppuna lähtijät olivat myöhässä. Neljä espanjalaista tulivat reilun tunnin myöhässä ja yksi belgialainen tyttö reilun puolitoista tuntia. Eli me vain odotettiin ja odotettiin.. Täytettiin palautelaput ja odotettiin vähän lisää. Sitten kun muut suvaitsivat saapua paikalle odotimme lisää, sillä he täyttivät palautelaput. Sitten saimme todistukset työharjoittelusta, mutta.. suurimmassa osassa oli jotain väärin. Minulla oli päivämäärät, espanjalaisilla nimet. Joten odotimme vähän lisää että stagelaiset tekevät uudet todistukset. No sitten saimme ne oikeat ja korjatut todistukset ja kuvat otettua, söimme kakkua ja päästiin pois. Sitten takaisin kotiin taas reilu kaksi tuntia. Eli lähes koko perjantai meni siihen, että käytiin Stage Maltan tapaamisessa.
Mulla ei ole edelleenkään sellainen tunne että olisin lähdössä kotiin. Tuntuu vain normaalilta  viikonlopulta..
Tästä päivästä ei juuri muuta kirjoitettavaa ole, illan vietin jutellen kavereiden kanssa ja katsellen videoita. Ihan vaan leppoisaa oleskelua..

Torstai 28.5

Onni oli myötä, bussi oli ajoissa!
Mutta... Viimeinen työpäivä! 😭
Jatkoin töissä scannausta, sillä eilen en ehtinyt kaikkia tehdä. Sitten meninkin respaan ja sain muutamia kuitteja kirjoitettavaksi ja sitten jatkoin myös henkilökorttien tekemistä.
Lounaalle pääsin vasta puoli yhden maissa mutta aamupäivä kului niin nopeasti etten huomannut ajan  kulua oikeastaan ollenkaan.
Lounaan jälkeen menin yläkertaan jatkamaan niiden korttien tekoa ja ottamaan viimeisiä valokuvia työkavereista. Ei oikein ole iskenyt tajuntaan että on se viimeinen päivä täällä toimistolla.
Mutta joskus se työpäiväkin loppuu. Kaikki paperit täytetty, suosituskirjeet saatu ja jäähyväisien aika. Niistä ei meinannut tulla loppua, en halunnut lähteä.. Jossain vaiheessa on vaan pakko päättää lähteä ja kävin vielä sanomassa heipat ihanalle lounaspaikkamme omistajalle. Apua, mulla on jo nyt ikävä tätä kaikkea..
Olin vasta puoli seiskan maissa kämpillä joten eipä siinä paljon enää ehtinyt. Tarkistin kaikki tarvittavat paperit Stage Maltan tapaamiseen.. Siinä se..
Kovin on ristiriitaiset tunteet. Tottakai on mukava mennä koti Suomeen mutta kyllä mä olisin viihtynyt toiset 8 viikkoa töissä..ja Maltalla..

Keskiviikko 27.5

Aamuhan näytti hieman synkältä, oli tuulista ja taivas oli synkän näköinen. Bussimatkalla siten jossain kohti alkoi tihuttaa mut onneks ei kauan ja selvisin kuviin nahoin töihin.

Töissähän minua odotti työn paljous sillä kaikkien työntekijöiden kuvat piti scannata yksitellen. Nämä sen takia että voitiin tehdä uudet henkilökortit työntekijöille. Sitten tein myös listaa työntekijöistä joiden sopimus loppuu kesäkuussa, että heille voidaan ilmoittaa asiasta.
Lounaan jälkeen aika nopeasti pääsin taas respatädiksi ja melkein kaikki muutkin lähtivät jonnekin ja jäin tekemään niitä henkilökortteja.
Päivä kului todella nopeasti, vähän liiankin nopeasti sillä huomenna on jo viimeinen työpäivä..
Illalla kotosalla vaan rentoutumista, ei sen kummempaa..

Tiistai 26.5

Nyttenhän tämä blogi alkaa olla jo ajantasalla.
Tosiaan viimeistä viikkoa jo viedään eli toimistolla olen koko viikon.
Aamulla pääsin kirjoittamaan kutsukirjettä allekirjoittamaan työsopimukset tai siis se oli valmis pohja johon minun piti lisätä nimi ja osoite. Jokainen piti tulostaa yksitellen erilaiselle viralliselle paperille. Melkeinpä tämän jälkeen heti työhönopastaja otti minut matkaansa mukaan ja kolme tuntia pyörittiin eri paikoissa erinäisiä juttuja tehdessä.
Kello olikin jo yksi kun mentiin takaisin toimistolle joten pääsin myöhäiselle lounaalle.
Tämän jälkeen sitten muokkailtiin uusien työntekijöiden tietoja eli vaihdettiin kokopäivätyöläisiä osa-aikaisiksi eikä tämä ole niin yksinkertaista. Ensin sinun pitää perua tietokannasta kokoaikaisuus ja sitten tehdä uusi osa-aikaiselle. Myös sopimus on erilainen.
Ja sitten tein taas muutaman uuden kansion.
Nopeasti meni päivä jälleen kerran..
Työpäiviä enää kaksi jäljellä 😭.
Kämpillä kirjoittelin aikaisemmat blogipäivät tänne, viime viikko varmasti tuntuu aika tylsältä luettavalta.
Sitten juttelin taas kämppäkavereiden kanssa ja siinä se ilta sitten vierähti..

Maanantai 25.5

Aamulla bussi taas myöhässä tunnin verran. Tai sitten mä en vaan tajuu :)
Nuoret suomalaiset ovat matkalla Suomeen tai tätä kirjoittaessa ovat jo Suomessa joten toimistolla ei muita työharjoittelijoita ole kuin minä.
Nyt oli paljon enemmän töitäkin, auton aamupäivän palkanlaskijaa erinäisissä tehtävissä eli otin jälleen kuiteista kopioita ja käyttelin vähän eri värisiä yliviivaustusseja.
Lounaan jälkeen tein taas hetken uusien työntekijöiden lisäämistä tietokantaan ja loppupäivästä menin taas respatädiksi. Sinnekin sain lisätöitä eli kansioiden tekemistä.
Kaikkien työntekijöiden tiedot ovat arkistokansioissa ja niiden pitää olla myös tietyssä järjestyksessä. Todella mukava työpäivä kun oli paljon tekemistä.
Kotia pääsyä jouduin myös odottelemaan mutta alan jo tottua siihen että ole ajoissa paikalla mut bussi tulee milloin tulee, jos tulee.
Ilta meni siinä kämppäkavereiden kanssa jutustellessa, ei siis mikään ihmeellinen ilta mutta kumminkin itsellä hirmu hyvä fiilis.

Maanantai 18.5 - Sunnuntai 24.5

Maanantai 18.5
Viikon ensimmäinen päivä alkoi mukavasti seisomalla sateessa reilun tunnin verran odottamassa bussia, joka ei sitten tullutkaan. Tai tuli mutta eri reittiä menevä mutta otin sen joka tapauksessa. Ilmoitin töihinkin että todennäköisesti olen myöhässä. No niinhän minä olinkin, mutta vain varttitunnin ja työhönopastaja ei ollut itsekään vielä tullut. Menin sitten respaan kun en halunnut turhan panttina olla. Lounaan jälkeen työhönopastaja sitten saapuikin ja sain tehtäväksi tehdä koneelle uusien työntekijöiden tietoja ja näille työntekijöille myös kansiot. Ja loppupäivän työskentelinkin respatätinä, jälleen :)
Päivä meni todella nopeasti ja nyt olen paljon jo suunnittelut paluuta tänne heinäkuussa lomalle.

Tiistai 19.5
Tänään työpaikkanani oli toistamiseen The Point. Valitettavasti tällä kertaa en oppinut juurikaan mitään uutta, mutta pääsin tekemään partiointia yksin lähes koko ajan.
Osasin joitakin neuvoa todella hyvin, mutta joillekin sanoin suoraan että olen opiskelija Suomesta ja tämä on toinen kertani täällä ja etten tunne paikkoja vielä niin hyvin että osaisin neuvoa. Tämäkin vastaus otettiin aina hyvin vastaan.
Töiden jälkeen kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja siinähän se aika taas vierähtikin..

Keskiviikko 20.5
Aamulla taas ylös liian aikaisin ja nokka kohti Fort Cambrigeä. Kolmas kerta toden sanoo joten paikka alkaa olla jokseenkin tuttu. Tehtiin kierroksia yksin ja yhdessä. Aamupäivät ainakin viikolla on todella hiljaisia, tottakai paljon muita tehtäviä siinä kierrosten ohessa.
Kämpillekin ehdin todella ajoissa kun olin töissäkin jo todella aikaisin ja ehdin nauttia auringosta kattoterassilla. Tänään on meidän pomon synttärijuhlat joihin meidät kaikki on kutsuttu. Ilmeisesti sitä juhlitaan joka vuosi suhteellisen isosti. Tai sitten oli kyseessä täysin kymppien juhla. Ilta oli oikein onnistunut ja kämpillä olinkin jo puolen yön aikaan.
Huonekaveri olikin vielä hereillä ja ihmetteli aikaista kotiintuloajat aikaa. Aikaista? Normaalisti olen nukkunut siinä vaiheessa jo vähintään kaksi tuntia.

Torstai 21.5 ja Perjantai 22.5
Koska torstaina ja perjantaina ei tapahtunut mitään mullistavaa niin ympätään ne tähän samaan kertomukseen. Töissä jatkettiin samalla kaavalla, eli paperi hommia sekä respatätinä oloa. Alkaa oikeasti oppia jo asioita, ettei kaikkea tarvitse neuvoa kädestä pitäen. Nuorten viimeinen työpäivä Oli torstaina, joten perjantaista eteenpäin jatkoin/jatkan toimistolla yksin.
Torstaina Stage Malta kävi vierailemalla meidän kämpillä. Meillä oli mennyt alakerran vessassa peili rikki, ikkuna oli auki joten veikkaan että tuuli ja kaikki teippeihin mennyt kosteus oli aiheuttanut peilin tippumisen lattialle. Sitä siis tultiin vaihtamaan ja olin juuri keskellä siivousta. Ehkä hyväkin että olin siivoamassa että näkevät että kyllä täällä siivotaan. Tosin minun mielestä täällä on ollut kyllä siistiä koko ajan.
Joissain asioissa huomaa selkeämmin kulttuurierot..
Joten mitään sen kummempaa ei tapahtunut noina kahtena päivänä.

Lauantai 23.5 - Sunnuntai 24.5
Viikonloppuna en oikeastaan tehnyt yhtään mitään, etenkään sunnuntaina. Lauantaina kävin Vallettassa ja Sliemassa täydentämässä tuliaisostoksia ja sitten käppäilin rantakatua pitkin ja kävin syömässä. Siinä oli kaikki tekeminen viikonlopun aikana. Olin laiska..

Maanantai 11.5 - Sunnuntai 17.5

Maanantai 11.5
Toimistopäivä eli suunta kohti Birkirkaraa. Aamulla menin heti alkaisiksi respaan tuuraamaan ja muutama asiakaskin siinä kävi kyselemässä EA kurssin perään joka olikin peruttu. Ilmeisesti joitain ongelmia tai unohduksia tullut kurssin peruuntumisen ilmoittamisesta.
Kun virallinen respatäti saapui (pomon tytär) menin takaisin ylös ja paperitöihin.
Lähinnä meidän tekemät paperityöt on papereiden järjestelyä ja arkistointia. Myös palkkakuitit piti aakkostaa perjantaita varten. Ei täällä kyllä mitään isoja rahoja tienata kuukaudessa ja silti vartijat tekee melkein joka päivä 12 tuntisia työpäiviä.
Täytyy muistaa että elinkustannukset ovat alemmat täällä kuin Suomessa.
Työpäivä menikin suhteellisen nopeasti kun oli "paljon" tekemistä.
Kämpillä sitten pyykit kuivumaan, huonekaverini oli pessyt minunkin pyykkiä samalla kuin omiaan. Sitten vielä pikaisesti kauppaan. Loppuillan olinkin omissa oloissani sillä tuntuu että nuha iskee ja lujaa.

Tiistai 12.5
Tänään olikin meikäläisen vuoro olla yksin toimistolla.
Aamulla olin jälleen heti pari tuntia respassa, meikäläisestä on sulkeutumassa oikein oiva respatäti. Ei tapahtunut mitään kummempaa, muutama puhelu. Kun pääsin pois respasta lähdin melkein heti lounaalle. Lounaan jälkeen auttelin järjestelmään paikkoja ja tein paperi hommia. Kirjoittelin pieniin ruskeisiin kirjekuoriin nimiä ja sinne laitettiin palkkasekki ja niitä sitten tullaan perjantaina hakemaan kun on tilipäivä.
Hiukan yhden jälkeen menin takaisin respaan ja sain sinnekin lisätehtäviä, palkkatositteiden omistajien kirjekuorten etsintä ja kiinni laitto teipillä ja leima vielä perään. Täällä ei automaattisesti lähetetä palkkatositetta kotiin, vaan se pitää tulla joko itse hakemaan tai tuoda kirjekuoria osoitteineen ja postimerkkineen.
Tämän jälkeen sain nähdä kuinka asekaupan uusia tuotteita lisätään tietokantaan ja kuinka hintatarra saadaan tulostettua.
Päivä meni todella nopeasti ja kämpillä yritin vain levätä, että pääsisin tästä nuhasta eroon.
Huomenna sitten kentälle, Fort Cambridge here I come!

Keskiviikko 13.5
Tosiaan tänään oli vuorossa toinen kerta Fort Cambridgessä. Tällä kertaa tajusin hypätä pois bussista oikealla pysäkillä eikä tarvinnut pitkää matkaa kävellä. Fort Cambridgessä minua odotti tuttu kasvo sekä uusi tuttavuus. Mukavaa tutustua uusiin ihmisiin sekä hieman erilaisiin työtapoihin. Samat asiat kyllä tehdään mutta hieman erilailla.
Muutaman parkkilippu leimauksen tein ja kävin yhdessä kierroksella toisen vartijan kanssa ja pian minut päästettiin kierrokselle yksin. Kävin siis tarkastamassa kaikkien hissien toiminnan, kiersin uima-altaan ja varmistin että sillä alueella kaikki on kunnossa. Takaisin kopilla parkkialueen läpi. Kiva kun jo luotetaan että osaat asiasi, mene yksin :)
Töiden jälkeen kävin hetken pyörimässä Vallettassa jälleen tuliaisostoksia tehden.
Kämpillä kävin vielä kaikki tuliaiset läpi eipä oikeastaan mitään enää puutu.
EI HUONO :)

Torstai 14.5 - Sunnuntai 17.5 Kummitädin vierailu Maltalla
Kummitätini tosiaan tuli tapaamaan minua tänne Maltalle. Vietimme mukavia hetkiä jutellen kaiken näköistä ja kierrellen eri paikkoja. Nautimme hyvästä ruoasta, hyvistä maisemista ja auringosta. Myös Gozon saari tuli kierrettyä sightseeing bussilla.Yhteinen aika meni todella nopeasti, mutta oli ihana viettää edes muutama päivä yhdessä :)

Maanantai 4.5 - Sunnuntai 10.5

Tässähän on nyt käynyt niin, että jotain tapahtui minun blogitililleni enkä ole sitä tänne päässyt kirjoittamaan. Mutta hätä ei ole tämän näköinen: kirjoitettu on kaikki vihkoon ja nyt aloitan sitten kirjoittamaan niitä tänne.

Maanantai 4.5
Bussi pysäkin vaihtaminen oli niin paras idea ikinä. Olisi pitänyt jo tajuta tehdä se jo paljon aikaisemmin, mutta blondi mikä blondi :) Nyt ehtii loistavasti vaikka bussi olisikin vähän myöhässä.
Toimistolla oli tänään jostain syystä vähän kireä tunnelma ja ihmiset huonolla tuulella.. Itse
sain onneksi työskennellä kopiokoneen ja eri väristen yliviivaustussien kanssa ja loppupäivän työskentelinkin respatätinä. Tällä kertaa oli seurana se "oikea" respatäti, pomon tytär joten englantia tuli puhuttua ja paljon. Ei haittaa, puhumallahaa sitä parhaiten oppii.
Illalla en oikein tehnyt mitään, yritin selvittää mikä blogia vaivaa kun ei aukene ja vaatii tilitoimia. Apupyynnöt lähetetty Suomeen kun en itse osaa enempää..

Tiistai 5.5
Onpas ihanan lämmintä jo heti aamusta, me like! Jos ei olisi rahan takia pakko lähteä Suomeen niin voisin kyllä jäädäkin.
Toimistolla tänään oli vuorossa tiedostojen arkistointia, papereiden revitään sekä vartijoiden tuntimäärien laskentaa. Aika töissä meni todella nopeasti. Pikkasen  otin osumaa kun kiipesin yläkertaan ja jalat oli vähän jäljessäyläkroppaan nähden niin siihen portaikkoonhan mä sitten kaatusin. Kämmenosa on nyt kipeä..
Huomenna päästään kentälle ihan oikeisiin vartijan hommiin :)

Keskiviikko 6.5
Tänään olikin vuorossa ensimmäinen kerta vartijan hommissa. Paikkanani on The Point, iso ostoskeskus Sliemassa. Aika kallis paikka, merkkiliikkeitä suurimmaksi osaksi ja hinnat ovatkin sitten sen mukaisia, vaikka Malta muuten suhteellisen halpa paikka onkin.
Bussimatka meni aamulla vähän myttyyn, ei ilmeisesti osattu lukea bussikarttaa oikein, koska pysäkkiä jolla meidän oli jäädä pois ei koskaan tullut ja ajelimme sitten liian pitkälle. Otettiin takaisin päin bussi ja kuski auttoi meitä kertomalla missä meidän pitää hypätä pois. Perille kuitenkin päästiin mutkien kautta ja avuliaita ihmisiä apuna käyttäen. Liekö vartijan a sulla osuutta asiaan. Täällä kun saa työmatkat kulkea vartijan asussa.

Työpaikka ohjaajani oli todella mukava, hiukan iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi työskennelleensä The Pointissa yli 3 vuotta. Kyllä sen huomasikin, sillä kaikkien kauppojen myyjät tervehtivät ja juttelivat hänelle todella tuttavallisesti.
Kyselin häneltä vähän, onko ostoskeskuksessa ollut paljon tapahtumia joihin on tarvinnut puuttua (lähinnä näpistyksiä). Hän kertoi että aika vähän mitään tapahtuu ja suurin osa niistä on ollut käsilaukkuvarkauksia.
Työpäiväni aikana turvasimme muutamaa kauppaa kun myyjän piti käydä asioilla, ja samoin kun raha-automaatilla oli korjaaja niin meidät pyydettiin paikalle. Hän kertoi minulle
myös mitä erikoistehtäviä aamuisin pitää tehdä, eli valojen päälle kytkemistä, ovien avausta  ja muita pieniä asioita joita ei tule edes ajateltua.
Muuten vartiointi tuolla ostoskeskuksessa on lähinnä sitä että ollaan näkyvillä ja kierrellä ostoskeskuksessa. Tehtiin ensin näitä kierroksia yhdessä mutta loppupäivästä pääsin kiertämään yksin.
Töiden jälkeen jäimme vielä pyörimään Vallettaan ja syömässä käytiin myös.
Kämpillä meninkin suoraa katolle nauttimaan auringosta joka ei ole niin myöhään enää polttavan kuuma.
Nyt kun viides viikko lähenee jo loppuaan, mietin vain kuinka vähän aikaa enää on jäljellä.

Torstai 7.5
Tänään vartiointikohteena oli Bay Street, neljä alinta kerrosta kauppoja ja neljä ylintä hotellihuoneita. Bay Street sijaitsee Pacevillen välittömässä läheisyydessä.
Vartiointikoppi sijaitsi kohteen parkkipaikan kanssa samalla tasolla. Koppi on kuin iso valvomo: paljon näyttöjä, jotta kopista pystyy seuraamaan mitä missäkin tapahtuu. Täällä on  yleensä aina vartijana yksin sen 12 tuntia ja jos näet kameroista jotain epäillyttävää on se jo myöhäistä kun olet paikan päällä eikä ole mitään havaintoa enää.
Tänään työparinani oli nuori mies, joka kertoi työskennelleensä Bay Streetillä lähes 1 1/2 vuotta. Viikolla todellakin työskennellään yksin, mutta viikonloppuisin kohteessa saattaa olla kolmekin vartijaa.
Mikäli ymmärsin oikein, toimenpiteisiin johtaneita tapahtumia ei satu loppujen lopuksi kovin usein.
Tällä kertaa ei hirveästi kierretty kohteen eri kerroksissa, lähinnä kaikki poistuminen valvomosta oli niitä, että piti mennä avaamaan ovia ja yritettiin korjata myös epäkuntoista parkkilippuautomaattia.
Aika kului jälleen todella nopeasti ja englantia on tullut harjoiteltua taas :)
Kämpillä suuntasin sitten taas katolle hetkeksi, vierähti taas pari tuntia..
Tällä hetkellä päivälämpötilat nousevat ainakin 30 asteeseen. Ei paha!

Perjantai 8.5
Kohteenani tänään oli Fort Cambridge "hienosto"alueen parkkipaikka ja tietenkin myös näiden upeiden talojen vartiointi.Aamuhan ei lähtenyt niin hyvin liikkeelle kuin ajattelin.
Ajattelin nimittäin istua bussissa niin kauan että pääsen melkein Fort Cambridgen ovelle asti, mutta Pacevillessä matka töppäsi. Bussi tai mikään muukaan auto ei liikkunut metriäkään, ilmeisesti auto-onnettomuus. Bussikuski sanoi että kannattaa melkein kävellä ja minähän sitten lähdin kävelemään. Ensin laitoin toimistolle viestiä että voiko ne soittaa Fort Cambridgeen ja ilmoittaa että olen todennäköisesti myöhässä. Siinä kello 9 ja 10 aamuhelteessä sitten kävelin 4 km kohteeseen ja voin sanoa että usko meinasi loppua.
Tasan kello 10 tömähdin sitten vartiointikoppiin, hikisenä ja janoisena. Juomista sain sentään :) Lähes heti sitä sitten lähdettiin kierrokselle ja minulle kerrottiin, että joka kierroksella he käyvät tarkastamassa jokaisen sisäänkäynnin ja jokaisen hissin toimintakunnon. Rakennuksiinhan ei pääse ilman kulkukorttia joilla pystytään rajoittamaan myös kulkemista muissa rakennuksissa. Ihan turvallisuuskysymys jos joltain vaikka kortti hukkuu eikä sitä itse heti huomaa. Nämä kierrokset ovat myös tärkeitä asukkaille, sillä he näkevät että vartijat ovat läsnä, se tuo heille turvallisuuden tunnetta.
Minulle näytettiin myös kuinka parkkilippu "leimataan" ja kuinka portti aukaistaan manuaalisesti ja pääsin tekemään Niitä itsekin.
Täällä jokaisella vuorolla on aina kaksi vartijaa, toinen on aina vartijakopissa ja toinen kierroksella.
Nämä vartijat olivat todella mukavia ja toivottivat minut tervetulleeksi uudelleen ja minua vannotettiin että pitää tulla tervehtimään kun tulen kesälomalla tänne.
Töiden jälkeen menin vielä St. George's Bayhin ottamaan aurinkoa kun ei ollut enää niin tukahduttavan kuuma. Kävin siellä myös syömässä ja kun tulin kämpille istuttiin vielä Iltaa kämppisten kanssa jutellen niitä näitä.
Menipä työviikko nopeasti!

Lauantai 9.5
Aamulla herättiinkin viikonlopusta huolimatta jo kukonlaulun aikaan, suuntana Golden Bayn alue ja tunnin ratsastustuokio. Meitä oli yhteensä neljä tyttöä, kolme täältä meidän kämpiltä ja sitten huonekaverini ystävä.
Ensi silmäyksellä hevosten olot täällä näyttävät aika karuilta, etenkin kun on tottunut Suomen oloihin. Hevoset ovat kuitenkin hyvin hoidetun näköisiä ja paikat muutenkin siistissä kunnossa. Joidenkin asioiden kohdalla täytyy vain muistaa että toinen maa, toinen kulttuuri: eri tavat.
Hevosten nimet olivat hauskoja, kaikki liittyivät jollain lailla johonkin juomaan.
Minun hevoseni oli 10 - vuotias maltalainen hevonen nimeltään Whiskey.
Ratsastus retki voi alkaa. Täällä mennään mistä päästään ja meidän lenkin vetäjä sanoikin joissain kohti että annatte hevosten mennä mistä haluavat kunhan vaan pakotatte eteenpäin. Maisemat olivat upeita ja vetäjä otti myös meistä kuvia, joten nyt löytyy ihan konkreettisia muistoja.
Ratsastuksen jälkeen mentiin Golden Bayhin rannalle ottamaan aurinkoa. Uimaan ei todellakaan uskaltanut, aallot olivat isoja, koska tuuli oli aika voimakas.
Tuulen takia myös rannan hieno hiekka tarttui joka paikkaan. Pakko oli ottaa pikasuihku että sai Hiekat irti kehosta edes osittain.
Kun pääsimme kotiin ja aloimme tarkastelemaan auringon aiheuttamia tuhoja niin kyllähän niitä jokaiselta löytyi. Itseltä paloi selkä hiukan rasvasta huolimatta.
Kämpillä loppuilta ihan vaan köllöteltiin.

Sunnuntai 10.5
Lähes kaikki me suomalaiset suuntasimme St. Peter's Poolille. Bussien kanssa jouduimme vähän kitkuttelemaan, sillä monet olivat menossa samaan suuntaan Marsaxlokin markkinoille. Perille kuitenkin päästiin päätepysäkille ja siellä odotti taival itse kohteeseen.
Jonkun aikaa sai kävellä, mutta kyllä se kannatti, paikka oli upea! Porukkaa oli todella paljon, ilmaan oli mitä parhain. Jonkun aikaa siellä köllöteltiin ja sitten me suomalaiset päätimme lähteä takaisin päin. Markkinat olivat juuri loppumassa, muutamia kojuja oli vielä, joten kiertelimme ne siinä samalla.
Siinähän sitä aikaa vierähtikin, ja kämpille päästyäni katsottiin elokuvaa yhdessä huonekaverini kanssa ja valmistauduin seuraavaan työviikkoon.

Lauantai 2.5 ja Sunnuntai 3.5

Lauantaina olisi saanut nukkua pitkään, mutta huonekaveri lähti ajoissa liikenteeseen ja heräsin kahdeksan maissa ääniin käytävillä. Enkä sitten tietenkään saanu enää unta.
Tänään olikin vuorossa ihan semmoinen leppoisaa tekemistä päivä, lähdettiin puolilta päivin St. Julian'siin syöttämään jalkojamme pikkukaloille. Ja ostelemaan vähän tuliaisia.
Eli olimme hetken aikaa kalanruokaa. Ensimmäinen minuutti kun jalat laittoi veteen  oli todella kutittava ja halusin vain nostaa jalat pois vedestä. Sitten se alkoi helpottaa vaikkakin kutitti kaiken aikaa.. Etenkin jalkapohjista. Mutta olotila sen hoidon jälkeen; jalat tuntui tosi pehmeiltä ja tuntui hyvältä kävellä, ihan kuin olisi uudet jalat. Fiilistä on aika vaikea loppujen lopuksi kuvailla. Illalla kävin vielä pienellä kävelylenkillä kun oli niin nätti ja lämmin ilma.

Sunnuntaina olikin herätys sitten aikaisin, mutta kukapa se olikaan ylhäällä jo reilusti ennen kelloa eikä uni enää tullut silmään ei sitten millään. Vallettan kautta sitten Marsaxlokkiin markkinoille uudella yrityksellä ja tällä kertaa siellä oli markkinat! Oltiin aikaisin liikenteessä eli väentungos ei ollut pahimmillaan ja hyvä niin. Siellä oli todella paljon kojuja, joissa myytiin milloin mitäkin;vaatteita, koruja, laukkuja, vihanneksia ja hedelmiä sekä tietysti sitä kalaa. Liikkuvuus tyssäsi kalakojujen kohtaan lähes tyystin ja sai olla varovainen ettei saanut kalavesiä päälleen. Kalamarkkinathan nämä ovat alun perin olleet, ovat vain kovasti levinneet vuosien saatossa. Kyllähän sitä oitain ostoksia tarttui matkaan mukaan itsellekin.
Pyörittiin vielä hetki Vallettassa kun tultiin pois, lähinnä postimerkkiä äitienpäivä korttiin lähdin ostamaan ja yllätys yllätys, reppu täyttyi jälleen ostoksilla.

Kämpille tultuani odottikin hieman ikävä yllätys, sillä tabletti repussani oli painellut omiaan ja vaati nyt PUK koodia. No eihän mulla sellaista täällä ole mukana. Onneksi kämppäkaveri lainasi läppäriään ja sain pyydettyä apua suomesta ja nyt taas toimii. Siinä kyllä samalla huomasin kun yritin puhelimella ottaa yhteyttä suomeen ettei onnistu soitot eikä tekstiviestit.. ja kun tulin tänne ei ollut mitään ongelmaa.. Jälleen kerran ystävä pelastaa tilanteen ja soittelee Suomen päässä apuja tähän ongelmaan.

Aurinkoa on tänään tullut otettua aika tavalla, tosin ei kovin kauaa auringossa jaksa olla. Pakko välillä mennä huilimaan sisälle viileään. Mitä lämpötila oikeasti on ollut, mutta tabletti sanoi 28 astetta, ei paha :)

Kuvia,Parempi myohaan kuin ei milloinkaan..

Popeye Village, Kippari-Kallen kyla

Mansikkafestivaalit

Blue Grotto

Gozon maisemaa

Gozo, Blue Window

Gozon yllatyksia

Torstai 30.4 ja Perjantai 1.5

Hupsista keikkaa.. Ihan vallan unohtu kirjoitella, mutta tässä sitä taas tulee..
Torstaina jatkoimme aamupäivän vartijakurssilla. Pitäjä oli "vanhahko" mies, mutta tiesi kyllä asiansa eli aiheena oli paloturvallisuus. Hän huomioi hyvin ne ketkä eivät osaa maltaa ja pitikin oppitunnit niin että kertoi ensin asian englanniksi ja sitten maltaksi tai toiste päin.
Paljon taas hyviä esimerkkejä ja ymmärsinkin, sinänsä oli helppo seurata koska aihe oli niin tuttu omilta koulutunneilta. Jotenkin tuntuu ettei sammutustoiminta ole täällä niin hyvin tietoisuudessa kuin esimerkiksi Suomessa. Käsisammuttimia löytyy kyllä, mutta niiden käytön osaamisesta en ole niinkään varma. Toki en voi yleistää, mutta sellainen fiilis mulle jäi. Lounaan jälkeen emme enää menneet kurssille vaan jatkoimme paperitöitä. Itsehän menin taas respatädiksi, tykkään siitä kovasti koska saan haastaa itseäni aina kun puhelin soi tai joku tulee käymään. Ihmiset ovat todella ymmärtäväisiä jos olen sanonut etten puhu vielä mitenkään erikoisen hyvää englantia ja että nimien kanssa on ongelmia. Nekin taidot ovat parantuneet huimasti lähtötilanteesta ja tulevat toivon mukaan parantumaan. Iltapäivä töissä venyikin aika pitkään, muttei se kyllä haitannut yhtään. Kiva tehdä töitä täällä :)

Perjantaina olikin sitten vapaapäivä ihan niinkuin Suomessakin. Vuorossa siis kohtaaminen Blue Grotton kanssa. Ensin matkasin Vallettaan, jossa tapasin muut matkalle lähtijät ja sieltä sitten ensin bussilla Zurrieqiin josa tunnin odottelun jälkeen bussin vaihto. Matka ei Zurrieqista ollut kovin pitkä, jos olisi tiennyt olisi voinut vaikka kävellä. Paikalle joka tapauksessa päästiin ja Wau mitkä maisemat. Lähdettiin heti veneretkelle, sillä sinisiä luolastoja ei näe muuten ollenkaan. En voi millään käsittää edelleenkään kuinka vesi voi näyttää niin monelta eri sinisen sävyltä. Ja yhdessä luolastossa kun käden laittoi veteen, myös käsi näytti siniseltä. Aivan uskomatonta! Valokuvia tuli räpsittyä todella paljon, yritän saada niitä sekä muita kuvia tänne tässä joku päivä..
 Ruokapaikat on hiukan hintavia, mutta ymmärtäähän sen, turistikohde..
Otettiin myös kuvat haukka kädessä, aika jännittävää mutta yksi kokemus muiden joukossa. Lintuja oli useampi ja ne olivat kaikki kiinni jaloistaan jossain narussa etteivät pääse karkuun.
Aikamme paikalla sumpailtuamme päätimme lähteä kotiin.. Helpommin sanottu kuin tehty. Bussi jolla pääsisimme takaisin kohteeseen oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Ehdotin jo paljon aikaisemmin, josko käveltäisiin takaisin, mutta kaikki eivät olleet tähän taivallukseen valmiita. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin eikä bussia näy eikä kuulu.Minä sitten päätin että lähden kävelemään vaikka yksin jos muut ei lähde, mutta lähtivät ne. Puoli tuntia kävelymatkaan meni, ei ollenkaan paha. Itsehän pääsin Zurrieqista kotiin nopeasti, täytyy muilta kysellä, että joutuivatko odottelemaan pitkään. Täytyy vaan ihmetellä tätä maltalaista logiikkaan, kun kyseessä kuitenkin on turistikohde, miksei sinne kulje useammin busseja, sillä nyt tämä yksi bussi teki aina lenkin ja palasi takaisin ja aina ihan täynnä porukkaa mennen tullen. Eihän siinä ole mitään järkeä!
Erittäin ärsyyntynyt olen nyt busseihin täällä..
Illalla vietimme vielä oikein mukavan illan parin kämppäkaverin kanssa joten bussiärsytyksestä huolimatta oikein onnistunut päivä!

Keskiviikko 29.4

Sama aamuhässäkkä jatkuu..Liian aikaisin ylös mutta kun ei viitsi enää nukahtaa jos edes pystyis. Valitsin aamulla toisen bussilinjan ihan varmuuden vuoksi, sillä en todellakaan halunnut olla myöhässä tänään (tai muutenkaan)kun alkoi se vartijakurssi. Tällä bussilla aion kyl mennä jatkossakin toimistolle.
Vartijakurssi alkoi yhdeksältä ja aamupäivän meille piti semmoinen kiva setä, jonka silmätikuksi jouduin. Monesti tuli mun luo ja vitsaili kun en osannut sanoa maltalaisia sanoja. Mukava elekieli kun kertoi esimerkkejä ja muutenkin otti huomioon ne jotka eivät osaa maltaa. Tehtiin vähän muistiinpanoja suomeksi ja autettiin toinen toistamme jos ei tiedetty joitain sanoja..
Lounaan jälkeen olikin vuorossa vähän lakitekstiä. Tämän pitäjä oli nainen joka puhui todella nopeasti englantia eikä niin hyvin ottanut huomioon ettei kaikki osaa maltaa. Joku kysyi maltaksi jotain niin ei viitsinyt kääntää englanniksi joten meni vähän ohi asia.
Lain puolesta  on samaa kuin Suomessa esimerkiksi jos näet jonkun kaupassa laittavan taskuun jotain tuotetta, et saa "syyttää" mistään ennenkuin kassalinja on ohitettu maksamatta ja olet varma että esine on vielä taskussa.
Paljon asiaa meni ohi, mutta sai siitä jotain irtikin. Takapuoli oli kyllä puuduksissa kun istuttiin pitkään ilman taukoja.
Huomenna sitten jatkuu samalla aiheella lounaaseen asti, sen jälkeen muilla on koe..
Ja perjantaina on vapaa!

Tiistai 28.4

Aamuhan alkoi samaan tapaan kuin ennenkin. Eli ennen kellon soimista ylös ja olin valmis lähtöön siinä vaiheessa kun kello olis soinut. Bussin kanssa ei mennyt ihan putkeen kun koko bussia ei edes ilmestynyt. Seuraavakin bussi oli myöhässä, mutta ehdin kuin ehdinkin yhdeksäksi töihin. Mua ei toi bussin myöhästyminen rassaa mut se pistää ärsyttämään kun koko bussi ei tuu ollenkaan! Eikä ollu edes ruuhkaa.
Tänään töissä oli taas lähinnä papereiden pyörittelyä sinne ja tänne ja sähköpostin kirjoittelua. Lounaan jälkeen meninkin taas respatädiksi ja nyt oli sitten edes vähän enemmän säpinää kuin eilen. Onneksi ihmiset on täällä tosi mukavia eivätkä ota onkeen jos nyt satun sanomaan jotain väärin ja nimet, ne on niin vaikeita! Yhä ja edelleen..

Töiden jälkeen kävin nopeasti vaihtamassa vaatteet ja Vallettan kautta Marsaskalaan St Thomas Bay katsastamaan. Ei ollu enää rantakeli kun sinne pääsin, noihin bussimatkoihin menee aina niin kauan..
Ihan nätti paikka, kauniit maisemat mut ei kovinkaan erikoinen.. Täytyy mennä Marsaskalan toiselle seudulle paremmalla ajalla..
Huomenna olis sitten vartijakurssin vuoro..

Maanantai 27.4

Mikä siinä on että herään aamuisin kukon laulun aikaan..ja kumminkin niin lähellä kellon soimista ettei viitti enää nukkua jos edes nukahtais..
Töissä samalla kaavalla jatketaan, eli toimistohommia. Paljon tuli laitettua papereita kansioihin ja toivon mukaan myös oikeaan järjestykseen.
Yhden aikoihin lähdinkin respatädiksi ja muutama puhelu tuli vastaanotettua ja muutama henkilö. Ihan mukavaa, mutta saisi olla vähän enemmän säpinää. Yksin kun oot siellä eikä ole juttukaveria niin aika ei kulje.
David oli lähdössä töistä samaa  aikaan kun mä ja heitti mut sairaalan pysäkille. Ehdin kivasti bussiin joka tuo lähes kotiovelle.
Vähän murkinaa masuun ja viestittelyä koti Suomeen niin päivä onkin jo pitkällä ja pulkassa. Tällä tai viimeistään ensi viikolla pitäisi päästä vartiointitehtäviin :)
Tykkään olla tuolla toimistolla, vähän enempi sais Olla tekemistä mutta onhan se kokeilla jotain uutta, etenkin kun ei edes Suomessa ole tehnyt vartijan hommia.
Perjantaina onkin sitten vapaapäivä :)

Lauantai 25.4 ja Sunnuntai 26.4

Kylläpä se viikko vierähti taas nopeasti..Höh :(
Viisi viikkoa enää jäljellä, me not like it!

Lauantaina lähdettiin isommalla lössillä liikkeelle kohti Kippari Kallen Kylää eli Popeye Villageen. Odotukset tietysti taas korkealla!
Bussista hypättiin pois jossain Mellieha Bayn kohdilla, ainakin luulen niin. Ihan kamala tuuli puhalsi mereltä ja sitten oli hame korvissa, hiukset suussa ja hiekkaa joka paikassa.
Käveltiin  siitä sitten semmoset 1,5 km tonne Kippikseen ja käytiin ihan ensin syömässä. Huomasi heti että on rahastuspaikka, sillä ruoka oli huomattavasti paljon kalliimpaa kuin muualla. Liputkin itse kylään maksoi 10,50 € mutta sillä sai pienen veneretken n. 15 min ja ilmaisen postikortin ja pienen juoman. Toki kylä itsessään oli näkemisen arvoinen, onhan siellä kuvattu kyseinen elokuva, mutta olihan se aika pieni alue. Eikä talot olleet enää niin värikkäitä, täytyy katsoa se elokuva niin osaa arvioida ehkä vähän paremmin. Joitakin rakennuksia on säilytetty varmasti sellaisenaan kun olivat kuvauksien aikaan, joihinkin tehty muutoksia ja ymmärtäähän tuon. Ihan mukava reissu kaikin puolin, ei siinä mitään.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin sitten Marsaxlokkiin markkinoille.. No aikamme ihmeteltiin kun ei kojuja näy missään ja sitten kysyttiin että missä markkinat niin vastaus oli ettei markkinoita tänään. Hiukan se ärsytti mutta mua enimmäkseen nauratti. Pakko tällaiset asiat on ottaa huumorilla ja voihan päivänsä huonomminkin aloittaa.. Marsaxlokk on siis kalastajakylä, jossa on vietetty kalamarkkinoita, jotka sittemmin ovat laajentuneet isommiksi markkinoiksi ja joka sunnuntaina pidettäviksi. Paitsi siis tänään.
Lähdettiin siitä sitten takaisin Vallettaan ja käytiin vähän käppäilemässä ja katsomassa mahdollista työpistettä.. Tosin ei oltu ihan varmoja mikä piste se olisi..
Loppupäivä menikin lähinnä köllötellessä ja vähän aurinkoa palvotessa. Kovin kauaa ei jaksa maata auringossa, on se niin polttavan kuuma.
Huomenna vielä ainakin mennään toimistolle ja loppuviikosta ei vielä tietoa..

Perjantai 24.4

Viime yönä satoi runsaasti vettä mutta aamu oli yllättävän lämmin siitä huolimatta. Hiukan tuuli puhalsi hiukset sotkuun..
Tänään pääsin harjoittelemaan aulapalvelua eli respaa. Hyvin hiljainen päivä senkin osalta kyllä. Yhden jälkeen vartijat alkoivat taas soitella ensi viikon vuorojaan eikä respassa tarvinnut enää vastata puheluihin. Hiukan vaikeuksia näiden nimien kanssa kun ovat niin erilaisia ja lausutaan täällä niin erilailla kuin suomessa. Laitoin myös joitain sopimustietoja tietokantaan.
Aika rauhallinen päivä kaiken kaikkiaan. Ainiin, saimme kaikki jo työasut, me like it!
Töiden jälkeen ruokaostoksille ja vällyjen väliin. Nieleminen sattuu ihan älyttömästi ja aamulla olo oli vähän hönttimäinen, mutta kyllä tää tästä sillä en mä tänne sairastamaan tullut, vaan töihin!

Keskiviikko 22.4 ja Torstai 23.4

Hupsista keikkaa, unohtu eilinen vallan kokonaan mutta menköön nyt tähän samaan syssyyn. Tylsäähän se olis lukea samoja juttuja joka päivä. Elikkä keskiviikko ja torstai olivat hyvin samankaltaisia päiviä. Tietosuojapapereiden repimistä, tietokantaan tietoja, kansioiden läpikäymistä ja osoitteiden kirjoittelua. Ei mitään kovin kummallista, mutta aika menee huomattavasti nopeammin kun oikeasti on koko ajan jotain tekemistä. Tämä kaikki toimistotyö luo sitä kokonaiskuvaa siitä miten vartiointifirma toimii. Eli minä en pistä pahakseni.
Täytyy nyt kovasti toivoa etten tule tän kipeämmäksi, kurkku on kipeä ja päähän koskee. Nyt täytyy sanoa että onneks huomenna on perjantai..

Tiistai 21.4

Mikä yllätysten päivä! Aamuhan alkoi ihan normaaleissa merkeissä, ennen töihin lähtöä kävin vielä nappaamassa tilaamani Mansikkajuustokakun lähikaupasta matkaan mukaan.
Töissä jatkoimme siitä mihin eilen jäätiin, eli tietosuojapapereiden hävittämistä. Muutamien henkilöiden tietoja laitoimme tietokantaan koneelle sekä paperiversiona kansioihin.
Lounaan jälkeen oli tarkoitus leikata tuomani kakku mutta sitten odottelimme jonkun aikaa koska kaikki ei olleet paikalla. Siinä tunnin verran odoteltiin ja kun pomo sanoi joutuvansa lähtemään niin pitihän se kakku leikata. Pääsin puhaltamaan yhden kynttilän, sain onnittelulaulut - ja halaukset sekä jopa lahjan että onnittelukortin jossa oli muistamiset kaikilta firman työntekijöiltä. Aivan mahtavaa! Kakku oli maukasta, erittäin hyvää!
Jatkoimme toki työtämme tämän jälkeen ja pääsin kertomaan työtunteja ja lomien määriä, koska näistä piti tehdä jonkunlaiset palkkalaskelmat tiettyjen kohteiden osalta uusiksi.
Erittäin ihana työpäivä!
Kämpille päästyäni siellä odotti aivan totaalinen yllätys! Kämppäkaverit olivat kattaneet pöydän ulos ja tekivät minulle päivällistä. Jokainen oli tehnyt jotain erilaista, oman maansa makuja. Oli saksalaista, espanjalaista sekä belgialaista. Kaikki ruoat olivat vielä ihan älyttömän hyvänmakuisia. Eikä tässä vielä kaikki: He olivat ostaneet minulle myös kakun.
En voi edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen kaikille, koska tämä oli niin paljon parempaa kuin mitkään lahjat koskaan. Viettää mukava ilta kaikkien kanssa ja jutella ihan niitä näitä. Olen onnesta ymmyrkäisenä. Vaikka tässä tulikin taas vuodella vanhettua niin tällaisen päivän jälkeen sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä!
Valitettavasti myöhään illalla yritetty watsappipuhelu suomeen ei onnistunut huonon yhteyden takia. Mutta on asioita joihin et itse pysty vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisit..
Kaiken kaikkiaan ihana päivä! Muistan tämän ikuisesti!

Maanantai 20.4

Uusi viikko ja uudet kujeet.
Työviikko alkoi mukavasti uusilla tehtävillä. Muutamia kansioita piti laittaa uuteen uskoon ja ottaa työsopimuksista kopioita. Lounaaseen asti meni näissä tehtävissä. Lounaspaikaksi olemme löytäneet mukavan pikkuisen kahvilan, jonka emäntä odottaa meitä syömään ja tänäänkin oli valmistanut ihan meitä varten lämpimiä ruokia. Lounaan jälkeen laitoimme lokikirjojen päätyihin paikat ja ajat jolloin niitä on käytetty ja laatikoihin. Loppupäivä menikin silputessa vanhoja papereita muun muassa työvuorolistoja. Huomenna tätä lisää.
Kämpillä sitten päivän kuulumisien vaihtoa, murua rinnan alle ja lähinnä löhöilyä loppuilta.
Saas nähdä muistetaanko mua mitenkään huomenna..

Viikonloppu 18.4 ja 19.4

Lauantai aamuna lähdettiin kaikki naiset täältä kämpiltä kohti Mdinan keskiaikais tapahtumaa. Ensin taas bussilla tunnin verran ajelua, Mdinassa itse tapahtumapaikan kiertämiseen ja kuvien ottamiseen ei mennyt puolta tuntia pidempään. Käytiin siellä syömässä, joten Mdinassa oltiin yhteensä joku puoltoista tuntia. Se on niin pieni paikka että se oli nopeasti nähty, vaikkakin oli hyvin mielenkiintoinen tapahtuma. Kaikki oli pukeutuneet keskiaikaistyyliin ja siellä soitettiin musiikkia ja oli kuin oltaisiin oltu siinä ajassa. Näytöksiä ja tavaroita sekä paljon pöllöjä ja kotkia.
Tultiin takaisin kämpille niin mentiin ottamaan aurinkoa, mutta ei siellä kauaa pystynyt lojumaan kun aurinko porotti niin kuumasti. Pestiin siinä samalla vähän pyykkiä.
Illemmalla lähdettiin vielä kävellen Qormin Nutella festivaaleille jossa oli siis tarjolla Nutella
pitsaa ja vaikka mitä muuta. Itse päädyin ostamaan crepin Nutellalla, pähkinöillä ja mansikoilla. Olipa herkkua :) Käveltiin sieltä yhdessä tuumin myös pois päin ja juteltiin niitä näitä. Oli myös mukava kuulla että englannin taito on parantunut huomattavasti ja puhe on sujuvampaa.

Sunnuntaina tavattiin Vallettassa yhdeksältä ja lähdettiin köröttelemään kohti Mgarin mansikkafestivaaleja. Bussi tuli niin täyteen ettei kuski enää edes pysähtynyt joka pysäkille
koska ei voinut ottaa enää ketään kyytiin. Odotukset olivat taas ehkä hiukan liian korkealla festivaalin suhteen, sillä tapahtuma oli nopeasti koluttu. Käytiin kyllä vähän haukkaamassa suola palaa ennen herkullisia mansikkatuotteita. Nam nam, maiskis :)
En sitten kotiin päästyäni jaksanu istua sisälle vaan pyysin kämppäkaveria mukaan katsomaan paikallisia raveja. Samalla tyylillä ravimaailma toimii täällä kuin Suomessakin.
Nyt sitten rauhoittumista ja lepoa ennen ensi viikkoa.
Aika menee liian nopeasti!

Perjantai 17.4

Aamulla taas töihin samaan tapaan kuin ennenkin eli ylös kukonlaulun aikaan, kaikessa rauhassa aamutoimet ja bussipysäkille liian aikaisin niinkuin joka aamu.
Töissä minulla jatkui vuoro vielä yläkerrassa, ensi viikolla menen alakertaan toisiin tehtäviin. Perjantai on edelleen aika hektinen päivä ja saimmekin laittaa koneelle muutamat loma-anomukset ja työvuorolistat. Yhden jälkeen alkoi taas se puhelimien soiminen ja työvuorojen kertominen eteenpäin. Muutoksien takia vaikutti se härdelli kovin paljon rauhallisemmalta kuin viime viikolla.
Töiden jälkeen kokeilinkin toista bussireittiä kotiin ja pääsin lentokentälle. Sieltä sitten ajattelin kävellä lyhyen matkan mutta jouduin sitten eksyksiin ja otin bussin joka tuli tänne Luqaan. Varmaan kaksi bussiväliä sitä matkaa kertyikin :)
Kämpille vaihtamaan vaatteet ja ruokaostoksille.
Huomenna sitten aamusta Mdinaan..

Torstai 16.4

Torstai on toivoa täynnä vai onko? Toivoa siitä että töissä olisi hiukan enemmän tekemistä mutta valitettavasti ei ollut. Mutta nyt kun on muutaman kerran nähnyt kuinka työvuorolistat tehdään ymmärtää jo sen koko prosessin ihan eri silmin. Ja kuinka hyvin tyypit yläkerrassa muistavat kaikki työntekijät ja missä he työskentelevät jne.
Hiukan asiat sekaisin muutoksen jäljiltä, ainakin minun silmin.
Joten töissä ei mitään uutta..
Töiden jälkeen David oli tosi ystävällinen ja näytti minulle paikkoja. Kävimme SmartCityssä joka on osittain vielä rakenteilla, mutta se on jo nyt ja tulee olemaan todella hieno paikka.
Siitä ajettiin Marsaskalaan ja sieltä Marsaxlokiin joka on kalastajakylä. Siellä haisi kala :) Sitten Birzebbugan kautta David toi minut kotiin. David on tosi mukava ja on auttanut meikäläistä tosi paljon :)
Mä olen nauttinut tosi paljon täällä olosta. Tietty alku tuntui vähän vaikealta ja sisällä on kylmä johon vaikea tottua näin suomalaisena. No ulkolämpötila alkaa nousta joten hyvä jos sisällä on viileää. Pitää varoa ettei tuu kipeäksi.

Keskiviikko 15.4

Eilen illalla ihan naatti mut jostain syystä olen herännyt joka aamu ennen kellon soittoa.
Töihin aamulla samaiseen tapaan ja yläkertaan.
Eilisen jäljiltä hommat hieman sekaisin eikä ole ollut paljon hommia mutta on mahtava seurata vierestä kuinka ammattilaiset hoitaa asiat. Oli ne sitten minkälaisia tahansa.. hyviä tai huonoja.
 Ehkä huomenna olisi meilläkin enemmän tekemistä kun heikäläiset pääsevät tekemään työvuoroja ensi viikolle.
Puhelimet soi jatkuvasti.. johtuen ilmeisesti eilisen tapahtumista..
Työpäivät on pitkiä, koska aamulla joutuu lähtemään 7:40 bussilla ja takaisin pääsen 17:45 bussilla.. Mutta en mä täällä lomailemassa ole vaan työharjoittelussa ja oppimassa uusia asioita ja saamassa näkemyksiä. Viikonloppuisin ehtii sitten nauttia Maltasta enemmän.

Maanantai 13.4 ja Tiistai 14.4

Kirjoitan kaksi päivää nyt samaan syystä että; eilen oli mahdollisuuksien päivä töissä ja pakko siihen oli tarttua kun täällä ollaan.
Eilen siis menin ihan normaalisti töihin ja valitettavasti eilinen oli päivä jolloin emme päässeet laittamaan  kuin muutaman työvuoron ja lomapyynnön tietokoneelle.
Ruokkiksen jälkeen David kysyi olisiko jompikumpi halukas lähteä tekemään "yövuoroa" hänen kanssaan. Hetken mietittyäni minä päätin lähteä Davidin mukaan joten pääsin töistä jo kahdelta nukkumaa  ennen sitä kuuluisaa yövuoroa.. Puoli yhdeksältä oli määrä olla työpaikan edessä ja siitä sitten lähdettiin  tekemään kierrosta. Yksi kohde me tarkastettiin niinkuin piiri tekee mutta muut kohteet oli sellaisia että David kävi tsekkaamassa että vartijat on hereillä ja pukeutuneet siistiin työasuun. Työvuoron lisänä näin myös huikeita maisemia Maltan yössä ja kyllä se David kertoi pari kummitusjuttua..Kämpillä olin nukkumassa puoli kahdelta..

Tänään aamulla menin ihan normaalisti töihin vaikka olisi ollut lupa mennä myöhemminkin, mutta kun täällä ollaan ja tällainen mahdollisuus on annettu niin minä ainakin pyrin tekemään asiat niin hyvin kuin pystyn vaikka vähän välillä väsyttäisi. Ja mä tykkään kovasti tuosta porukasta tuolla työpaikalla,  tosin en ole vielä kaikkien kanssa päässyt tekemisiin kunnolla.
Tänään töissä oli meidän osalta aika rauhallista, firmassa tapahtui isoja muutoksia ja puhelimet kävi kuumina. Loppupäivä menikin jälleen Davidin kyydissä pitkin poikin Maltan eteläpuolta ajellessa ja eri paikoissa kävien. Enkä muista milloin olisin kävellyt noin paljon korkokengillä :)

Viikonloppu 11.4 ja 12.4

Lauantaina olikin vuorossa Stage Maltan järjestämä matka Gozoon. Kahdeksan maissa mua tultiin hakemaan tästä asunnon edestä ja poimittiin matkalla  muutama muukin kyytiin.  Isolla laivalla mentiin ulapan yli ja siellä meitä odotti kolme  Jeeppiä joiden kyytiin noustaan ja ajelu saattoi alkaa.  Maisemat Gozossa  on aivan mahtavat,  olen yrittänyt  saada  niitä tähän blogiin siinä onnistumatta. En voi millään ymmärtää  kuin vesi voi olla niin sinistä että näet pohjaan asti. Kävimme useissa eri paikoissa ja olen aivan että WAU!
Ei niitä voi edes kuvailla kunnolla, eikä myöskään kuvat anna oikeutta kaikelle sille kauneudelle.
Takaisin  tultiin Speed Boat  tyyliin ja samalla matkalla kävimme myös sinisellä Laguunilla.
Vielä kirkkaamman  sinistä vettä. Ihan uskomatonta!
Ja kyyditys  oli myös kotiin asti :)

Sunnuntaina sai nukkua pitkään ja päivällä oltiin hetki tyttöjen kanssa ottamassa aurinkoa  "kattoterassilla". En viitsinyt koko päivää keikkua  sisätiloissa  joten lähdin Vallettaan.
Siellä kävelin ja pyöriskelin  ympäri ämpäri ja tuhlasin turhuuteen  eli hevoskärryajeluun.
Tähän asti ollut ihan mukava päivä..

Ensimmäisen viikon viimeinen työpäivä

Tänään työpaikalla aamu oli yläkerran toimistolla todella hiljainen joten saimme kaikki luvan mennä käymään markkinoilla, jotka on saman kadun varrella työpaikan kanssa. Meille sanottiin että olemme täällä myös kokemuksia saamassa joten kyllä meille sopi mennä markkinoita kiertämään. Taisi sieltä jotain tarttua myös mukaan ;)
Yläkerrassa alkoi tohina päivällä yhden aikaan ja puhelimet soivat jatkuvalla syötöllä kolmeen asti. Eikä yksi puhelin vaan kolme. Kaikki vartijat soittivat kysyäkseen ensi viikon työvuorolistoja. Me emme valitettavasti päässeet mukaan tähän touhuun koska emme tunne taikka tiedä vartijoita emmekä paikkoja joissa he työskentelevät. Jotkut vartijoista ilmeisesti työskentelee vain yhdessä ja samassa paikassa ja toiset taas hyppivät joka paikassa ja sitten on siltä väliltä.
Tämä sama rumpa toistuu siis joka perjantai.
Töiden jälkeen kävimme Valletassa ja nyt sitten kämpillä ja huomenna Gozoon :)

Torstai ja toinen työpäivä

Tänään oli huomattavasti helpompaa mennä ja olla töissä kuin eilen. Eilen kaikki oli vielä ihan uutta, toki tunne säilyy vielä pitkään, mutta tämä päivä oli kuitenkin parempi kuin eilinen. Ihan jo säänkin suhteen.
Tänään jatkoimme siihen mihin eilen jäätiin ja päästiin taas laittamaan vuoroja tietokoneelle ja uusia vartijoita listoille.
Maltalla ilmeisesti eletään työnkin puolesta viikko kerrallaan koska esimerkiksi ensi viikon työvuorolistoja tiettyihin paikkoihin tehtiin vielä tänään. Joten vartijatkaan ei tiedä vielä tulevia vuorojaan. Vaikea suunnitella mitään menoja. Suomessa kuitenkin saadaan tietää useamman viikon vuorot etukäteen . Mutta maassa maan tavalla ja sitä rataa..
Täällä tehdään myös todella paljon 12 tuntisia työpäiviä lähes koko viikon, välissä saattaa olla yksi päivä vapaata ja sitten sama rundi jatkuu.
Kuulemma palkkakaan ei mikään hirmuisen iso ole, alle 5 € tunti jos ymmärsin oikein. Joten kyllä Suomessa asiat on hyvin palkkojen suhteen ainakin kun vertaa Maltan vartijoiden tuntitaksoihin.
Vaikea ajatella että huomenna on jo perjantai.. Juurihan sitä tultiin tänne..

Ensimmäinen työpäivä

Tänään koitti virallisesti meikäläisen ensimmäinen työharjoittelupäivä.
Yhdeksäksi piti mennä toimistolle mutta olin siellä jo reilusti ennen. Bussilla kun kulkee niin niiden aikataulujen mukaan on mentävä.
Tein tänään hommia yläkerrassa, jossa tehdään kaikkien vartijoiden työvuorolistat ja voitte vaan uskoa ettei se ole helppoa. Eri kohteita on aikasta paljon ja työntekijöitä sitäkin enemmän.
Tänään työ oli lähinnä tarkkailla ja muutamat informaatiot pääsimme myös laittamaan itse tietokoneen ohjelmaan. Noissa työaikajutuissa pyöritetään paperi ja tietokoneversioita koska muutoksia tulee jatkuvasti ja niitä on ilmeisesti helpompi selvittää papereiden avulla ja yliviivaus tusseja sekä korjausteippiä käyttämällä.
Tänään oli ilmeisesti myös suhteellisen hiljainen päivä, kuulemma liian hiljainen koska aina on tyyntä ennen myrskyä. Perjantaina varmaan sitten on paljon sumplimista työvuorolistojen kanssa kun sairaslomasoittoja alkaa saapumaan.
Ja kaikki uudet vuorot pitää tehdä soittamalla koska kaikki eivät käytä sähköpostia.
Kotimatka kesti hiukan pidempään, ilmeisesti täällä on ruuhka-aika viiden ja kuuden välillä kun Suomessa se on neljältä.
Huomenna uuteen työpäivään!

Toista päivää vietetään

Tänään olikin vuorossa tapaaminen työpaikan S8S:n kanssa. Tapaaminen oli kymmeneltä mutta olin Birkirkarassa jo tuntia aiemmin koska en ollut varma kuinka kauan matkoihin tulisi menemään. Aikaisemmin saatujeni tietojeni mukaan matka voi kestää ihan mitä vain.
Tapasin siellä meidän kaikkien S8S llä työharjoittelua tekevien Supervisor henkilön ja hän kertoi minulle yhtiön taustoista ja siinä samalla kyseli myös minun taustoistani. Sitten minulle esiteltiin muuta S8S llä työskentelevä henkilö ja siinä se suurin piirtein sitten olikin. Huomenna on sitten ensimmäinen ihan virallinen työpäivä joka alkaa jo klo 9.
 Loppupäivä onkin ollut lähinnä pelkkää olemista, kävin myös ihan yksin Valletassa hankkimassa bussikortin. Bussilla kulkeminen on täällä todella edullista mutta hyvin kaaottista. Päivän lippu bussiin maksaa 1,50 ja sillä saa kulkea koko päivän.
Kiertelin siinä samalla hiukan Valletan ostoskadulla ja tein jo nyt ensimmäiset tuliaishankinnat..

Ensimmäinen päivä Maltalla

Täällä sitä sitten ollaan monien vaiheiden jälkeen, Maltalla.
Lennot meni mukavasti, sain nukuttua pari tuntia jälkimmäisellä Riikasta Maltalle lennolla.
Minuahan piti olla joku vastassa Maltan lentokentällä mutta eipä ollutkaan..enää.. Joku muu oli esittänyt olevansa Paula ja tietenkään kuski sitä ei tarkistanut mistään. Kuski toi kyseisen humaltuneen naisen tänne meidän kämpille ja jätti siihen keskellä yötä. Asukkaat ja etenkin huonetoveri oli ihan ihmeissään ja joiden lauseiden ja keskustelujen kautta olivat tajunneet etten se ollut minä.
Minä olin tällä aikaa lentokentällä odottamassa kyytiä ja sitten päätin tulla taksilla tänne kämpille.
Kuljettaja oli todella mukava ja auttavainen ja ihmetteli kovasti tilannetta hänkin. Sisälle pääsin vaikkei ollut avainta ja siinä ovikelloa soittamalla herätin asukkaat uudelleen. Hetkeä aiemmin kun minuksi esittäytynyt henkilö oli tehnyt saman tempun.
Nukkumaan päästiin pitkän päivän jälkeen muttei uni meinannut tulla. Päässä pyöri kaikenlaiset ajatukset ja tietenkin outo paikka ja äänet vaikuttivat.
Huonekaveri ja muut asukkaat ovat onneksi todella mukavia ja auttavaisia.
Tänään oli myös tapaaminen Stage Maltan kanssa, jonne matkaamiseen meni kaikkineen lähes kolme tuntia. Tapaamisessa huonekaverini kertoi yölliset tapahtumat ennen oikean minä saapumista ja sain suuret pahoittelut yön tapahtumien johdosta. Meitä oli siellä useita henkilöitä ja saimme kaikki Prepaid kortit ja täytimme muutamat paperit.
Siitä jatkoimme bussilla Vallettaan ja sieltä sitten tänne kämpille.
Kävimme yhdessä kaupassa parin espanjalaisen kanssa ja nyt on kupu täynnä. Kovasti nyt jo väsyttää..Huomenna tapaaminen työpaikan kanssa.

Blogin aloitus 17.3.2015

Hei!
Tästä alkaa urani blogin kirjoittajana, tarkoituksena olisi tehdä loistava oppimispäiväkirja.
Matka lähenee ja ajatukset pyörivät reissun ympärillä. Jännittää..