Viisi päivää olen ollut nyt jo Suomessa ja on aika kirjoittaa viimeinen blogikirjoitus.
On ollut aikaa miettiä mitä niin sanotusti tuli tehtyä. Aloitetaan siitä kuinka prosessi lähti liikkeelle.
Kun meille kävittiin koulussa kertomassa tästä mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työharjoitteluun olin ihan alkajaisiksi että en lähde, mutta jokin jäi ajatuksiin kuitenkin kytemään: jospa sittenkin. Päätin täyttää hakemuksen. Senkin jälkeen vielä pähkäilin hakemuksen jättämisen kanssa, iltaisin olin toista mieltä ja aamulla toista. Keskustelin asiasta vanhempieni kanssa ja kysyin heidän mielipidettään ja lopputuloksena oli hakemuksen jättäminen viimeisenä palautuspäivänä. Ja vielä senkin jälkeen olin hyvin varma siitä etten tule pääsemään minnekään saati pärjäämään olemattomalla englannin kielen taidoillani.
Maltan olin laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ja kun sain tiedon pääsystä sinne olin hyvinkin helpottunut. Syystä jota en edes tiedä, ehkä se kuinka paljon opettaja oli hehkuttanut paikkaa.
Koitti aika Skybe haastattelun, jonka ihme kyllä selvitin hienosti englannin kielellä. Tämän jälkeen piti vain odottaa tietoa tulevasta työharjoittelupaikasta ja kun senkin sai tietoon pystyi hetkeksi rentoutumaan ja odottamaan huhtikuuta. Siinä vaiheessa tuntui että aikaa on ruhtinaallisesti, mutta ajalla on tapana liikkua eteenpäin, välillä hyvinkin nopeasti.
Oli aika matkustaa Maltalle. Ja tästä eteenpäin olevia tapahtumia jokainen voi lukea täältä minun blogistani.
Jos joku tässä vaiheessa miettii omaa lähtemistään niin voin kertoa että tiedän millaisia ajatuksia käyt läpi ja voin vannoa että kaikki epäluulot omasta selviytymisestä ovat turhia.
Englannin puhuminen tulee parantumaan, sillä juuri muuta vaihtoehtokieltä ei ole. Itse sain huomata jo kolmannen viikon kohdalla että puhetta tulee paljon sujuvammin ja pystyin ihan keskustelemaan ja juttu luisti. Ja muista tämä: yrityskin palkitaan. Ja virheitä tulee ja paljon (itsellä meni aikamuodot sekä naiset ja miehet sekaisin) mutta pääasia kuitenkin on, että sinua ymmärretään ja sinä ymmärrät muita. Älä lukittaudu huoneeseen vaan vietä aikaa kämppisten kanssa, jolloin sinun on pakko puhua ja kielitaito kehittyy..
Summa sum sarum vai miten se menikään:
Päivääkään en vaihtaisi pois! Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua ja todellakin suosittelen lähtemistä jos mietit sitä edes nanosekunnin verran. Tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen aniharvoin, joten tartu siihen! Sysää epäillykset syrjään ja uskalla!
Sillä se mitä tällaisesta reissusta saa irti on kultaakin kalliimpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti