Suomessa jälleen

Viisi päivää olen ollut nyt jo Suomessa ja on aika kirjoittaa viimeinen blogikirjoitus.
On ollut aikaa miettiä mitä niin sanotusti tuli tehtyä. Aloitetaan siitä kuinka prosessi lähti liikkeelle.
Kun meille kävittiin koulussa kertomassa tästä mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työharjoitteluun olin ihan alkajaisiksi että en lähde, mutta jokin jäi ajatuksiin kuitenkin kytemään: jospa sittenkin. Päätin täyttää hakemuksen. Senkin jälkeen vielä pähkäilin hakemuksen jättämisen kanssa, iltaisin olin toista mieltä ja aamulla toista. Keskustelin asiasta vanhempieni kanssa ja kysyin heidän mielipidettään ja lopputuloksena oli hakemuksen jättäminen viimeisenä palautuspäivänä. Ja vielä senkin jälkeen olin hyvin varma siitä etten tule pääsemään minnekään saati pärjäämään olemattomalla englannin kielen taidoillani.

Maltan olin laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ja kun sain tiedon pääsystä sinne olin hyvinkin helpottunut. Syystä jota en edes tiedä, ehkä se kuinka paljon opettaja oli hehkuttanut paikkaa.
Koitti aika Skybe haastattelun, jonka ihme kyllä selvitin hienosti englannin kielellä. Tämän jälkeen piti vain odottaa tietoa tulevasta työharjoittelupaikasta ja kun senkin sai tietoon pystyi hetkeksi rentoutumaan ja odottamaan huhtikuuta. Siinä vaiheessa tuntui että aikaa on ruhtinaallisesti, mutta ajalla on tapana liikkua eteenpäin, välillä hyvinkin nopeasti.
Oli aika matkustaa Maltalle. Ja tästä eteenpäin olevia tapahtumia jokainen voi lukea täältä minun blogistani.

Jos joku tässä vaiheessa miettii omaa lähtemistään niin voin kertoa että tiedän millaisia ajatuksia käyt läpi ja voin vannoa että kaikki epäluulot omasta selviytymisestä ovat turhia.
Englannin puhuminen tulee parantumaan, sillä juuri muuta vaihtoehtokieltä ei ole. Itse sain huomata jo kolmannen viikon kohdalla että puhetta tulee paljon sujuvammin ja pystyin ihan keskustelemaan ja juttu luisti. Ja muista tämä: yrityskin palkitaan. Ja virheitä tulee ja paljon (itsellä meni aikamuodot sekä naiset ja miehet sekaisin) mutta pääasia kuitenkin on, että sinua ymmärretään ja sinä ymmärrät muita. Älä lukittaudu huoneeseen vaan vietä aikaa kämppisten kanssa, jolloin sinun on pakko puhua ja kielitaito kehittyy..

Summa sum sarum vai miten se menikään:
Päivääkään en vaihtaisi pois! Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua ja todellakin suosittelen lähtemistä jos mietit sitä edes nanosekunnin verran. Tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen aniharvoin, joten tartu siihen! Sysää epäillykset syrjään ja uskalla!
Sillä se mitä tällaisesta reissusta saa irti on kultaakin kalliimpaa!

Sunnuntai 31.5

Viimeinen päivä tätä kuuta ja viimeinen päivä Maltalla.
Tänään en todellakaan tehnyt yhtään mitään. Tai no otin mä aurinkoa katolla vähän aikaa, pitää olla ruskeampi kuin muut kun on Suomessa. Siellä ei tuskin kovin montaa auringon otto päivää ole ollut.
Koko päivä oli jotenkin outo. On joten ollut tosi epärealistinen olo kun ei ole sitä fiilistä että on oikeasti lähdössä.
Ensin iltapäivällä lähti minun huonekaverini. Tosin hän oli muualla melkein viikon joten ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Eikä kannata ymmärtää väärin, ajoin sentään huoneen hänen kanssaan 8 viikkoa joten tottakai sitä yhteistä elämistä ja häntä tulee ikävöimään.
Me kaikki muut lähdimme vielä Vallettaan viettämään viimeistä yhteistä Iltaa. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jota en kyllä voi suositella.. Sitten ostimme jäätelöt ja matkasimme kämpille. Pikkuhiljaa siinä jokainen kävi halaamassa ja hyvästelemässä, huomenna on kaikilla työpäivä eli pakko heidän päästä nukkumaan.
Minua tultiin  sitten hakemaan vähän ennen puoltayötä ja täällä sitä nyt ollaan lentokentällä odottelemassa että edes check in Desk aukeaisi. Lentohan lähtee vasta 2.50..
Joten  odotellaan  täälläkin..