Lauantai 30.5

Tänään olikin vuorossa köllöttelyä rannalla. Tarkoitus ole mennä kämppäkaverin tyttöystävän kanssa St George's Bayhin ottamaan aurinkoa mutta jäimmekin pienelle rannalle Slieman ja St. Juliansin välimaastoon. Jaksoin makoilla pari tuntia mutta sitten loppui kunto ja vesi ja oli pakko lähteä. Muuten alkaa päätä särkeä julmetusti.
Kotona sitten söin, kävin suihkussa ja pakkasin tavarani.
Tuntuu niin lopulliselta pakata kun kuitenkin tulee heinäkuussa takaisin.
Lauantailta ei näin ollen juurikaan ole kirjoitettavaa..
Kunhan  vaan olin ja möllin suurimmaksi osaksi aikaa..

Perjantai 29.5

Viimeinen perjantai täällä ja tapaaminen Stage Maltan kanssa yhdeltätoista.
Matkaan meni semmonen reilu kaksi tuntia. Oltiin huonekaverini kanssa Salinin toimistolla tasan kello 11 mutta muut viikonloppuna lähtijät olivat myöhässä. Neljä espanjalaista tulivat reilun tunnin myöhässä ja yksi belgialainen tyttö reilun puolitoista tuntia. Eli me vain odotettiin ja odotettiin.. Täytettiin palautelaput ja odotettiin vähän lisää. Sitten kun muut suvaitsivat saapua paikalle odotimme lisää, sillä he täyttivät palautelaput. Sitten saimme todistukset työharjoittelusta, mutta.. suurimmassa osassa oli jotain väärin. Minulla oli päivämäärät, espanjalaisilla nimet. Joten odotimme vähän lisää että stagelaiset tekevät uudet todistukset. No sitten saimme ne oikeat ja korjatut todistukset ja kuvat otettua, söimme kakkua ja päästiin pois. Sitten takaisin kotiin taas reilu kaksi tuntia. Eli lähes koko perjantai meni siihen, että käytiin Stage Maltan tapaamisessa.
Mulla ei ole edelleenkään sellainen tunne että olisin lähdössä kotiin. Tuntuu vain normaalilta  viikonlopulta..
Tästä päivästä ei juuri muuta kirjoitettavaa ole, illan vietin jutellen kavereiden kanssa ja katsellen videoita. Ihan vaan leppoisaa oleskelua..

Torstai 28.5

Onni oli myötä, bussi oli ajoissa!
Mutta... Viimeinen työpäivä! 😭
Jatkoin töissä scannausta, sillä eilen en ehtinyt kaikkia tehdä. Sitten meninkin respaan ja sain muutamia kuitteja kirjoitettavaksi ja sitten jatkoin myös henkilökorttien tekemistä.
Lounaalle pääsin vasta puoli yhden maissa mutta aamupäivä kului niin nopeasti etten huomannut ajan  kulua oikeastaan ollenkaan.
Lounaan jälkeen menin yläkertaan jatkamaan niiden korttien tekoa ja ottamaan viimeisiä valokuvia työkavereista. Ei oikein ole iskenyt tajuntaan että on se viimeinen päivä täällä toimistolla.
Mutta joskus se työpäiväkin loppuu. Kaikki paperit täytetty, suosituskirjeet saatu ja jäähyväisien aika. Niistä ei meinannut tulla loppua, en halunnut lähteä.. Jossain vaiheessa on vaan pakko päättää lähteä ja kävin vielä sanomassa heipat ihanalle lounaspaikkamme omistajalle. Apua, mulla on jo nyt ikävä tätä kaikkea..
Olin vasta puoli seiskan maissa kämpillä joten eipä siinä paljon enää ehtinyt. Tarkistin kaikki tarvittavat paperit Stage Maltan tapaamiseen.. Siinä se..
Kovin on ristiriitaiset tunteet. Tottakai on mukava mennä koti Suomeen mutta kyllä mä olisin viihtynyt toiset 8 viikkoa töissä..ja Maltalla..

Keskiviikko 27.5

Aamuhan näytti hieman synkältä, oli tuulista ja taivas oli synkän näköinen. Bussimatkalla siten jossain kohti alkoi tihuttaa mut onneks ei kauan ja selvisin kuviin nahoin töihin.

Töissähän minua odotti työn paljous sillä kaikkien työntekijöiden kuvat piti scannata yksitellen. Nämä sen takia että voitiin tehdä uudet henkilökortit työntekijöille. Sitten tein myös listaa työntekijöistä joiden sopimus loppuu kesäkuussa, että heille voidaan ilmoittaa asiasta.
Lounaan jälkeen aika nopeasti pääsin taas respatädiksi ja melkein kaikki muutkin lähtivät jonnekin ja jäin tekemään niitä henkilökortteja.
Päivä kului todella nopeasti, vähän liiankin nopeasti sillä huomenna on jo viimeinen työpäivä..
Illalla kotosalla vaan rentoutumista, ei sen kummempaa..

Tiistai 26.5

Nyttenhän tämä blogi alkaa olla jo ajantasalla.
Tosiaan viimeistä viikkoa jo viedään eli toimistolla olen koko viikon.
Aamulla pääsin kirjoittamaan kutsukirjettä allekirjoittamaan työsopimukset tai siis se oli valmis pohja johon minun piti lisätä nimi ja osoite. Jokainen piti tulostaa yksitellen erilaiselle viralliselle paperille. Melkeinpä tämän jälkeen heti työhönopastaja otti minut matkaansa mukaan ja kolme tuntia pyörittiin eri paikoissa erinäisiä juttuja tehdessä.
Kello olikin jo yksi kun mentiin takaisin toimistolle joten pääsin myöhäiselle lounaalle.
Tämän jälkeen sitten muokkailtiin uusien työntekijöiden tietoja eli vaihdettiin kokopäivätyöläisiä osa-aikaisiksi eikä tämä ole niin yksinkertaista. Ensin sinun pitää perua tietokannasta kokoaikaisuus ja sitten tehdä uusi osa-aikaiselle. Myös sopimus on erilainen.
Ja sitten tein taas muutaman uuden kansion.
Nopeasti meni päivä jälleen kerran..
Työpäiviä enää kaksi jäljellä 😭.
Kämpillä kirjoittelin aikaisemmat blogipäivät tänne, viime viikko varmasti tuntuu aika tylsältä luettavalta.
Sitten juttelin taas kämppäkavereiden kanssa ja siinä se ilta sitten vierähti..

Maanantai 25.5

Aamulla bussi taas myöhässä tunnin verran. Tai sitten mä en vaan tajuu :)
Nuoret suomalaiset ovat matkalla Suomeen tai tätä kirjoittaessa ovat jo Suomessa joten toimistolla ei muita työharjoittelijoita ole kuin minä.
Nyt oli paljon enemmän töitäkin, auton aamupäivän palkanlaskijaa erinäisissä tehtävissä eli otin jälleen kuiteista kopioita ja käyttelin vähän eri värisiä yliviivaustusseja.
Lounaan jälkeen tein taas hetken uusien työntekijöiden lisäämistä tietokantaan ja loppupäivästä menin taas respatädiksi. Sinnekin sain lisätöitä eli kansioiden tekemistä.
Kaikkien työntekijöiden tiedot ovat arkistokansioissa ja niiden pitää olla myös tietyssä järjestyksessä. Todella mukava työpäivä kun oli paljon tekemistä.
Kotia pääsyä jouduin myös odottelemaan mutta alan jo tottua siihen että ole ajoissa paikalla mut bussi tulee milloin tulee, jos tulee.
Ilta meni siinä kämppäkavereiden kanssa jutustellessa, ei siis mikään ihmeellinen ilta mutta kumminkin itsellä hirmu hyvä fiilis.

Maanantai 18.5 - Sunnuntai 24.5

Maanantai 18.5
Viikon ensimmäinen päivä alkoi mukavasti seisomalla sateessa reilun tunnin verran odottamassa bussia, joka ei sitten tullutkaan. Tai tuli mutta eri reittiä menevä mutta otin sen joka tapauksessa. Ilmoitin töihinkin että todennäköisesti olen myöhässä. No niinhän minä olinkin, mutta vain varttitunnin ja työhönopastaja ei ollut itsekään vielä tullut. Menin sitten respaan kun en halunnut turhan panttina olla. Lounaan jälkeen työhönopastaja sitten saapuikin ja sain tehtäväksi tehdä koneelle uusien työntekijöiden tietoja ja näille työntekijöille myös kansiot. Ja loppupäivän työskentelinkin respatätinä, jälleen :)
Päivä meni todella nopeasti ja nyt olen paljon jo suunnittelut paluuta tänne heinäkuussa lomalle.

Tiistai 19.5
Tänään työpaikkanani oli toistamiseen The Point. Valitettavasti tällä kertaa en oppinut juurikaan mitään uutta, mutta pääsin tekemään partiointia yksin lähes koko ajan.
Osasin joitakin neuvoa todella hyvin, mutta joillekin sanoin suoraan että olen opiskelija Suomesta ja tämä on toinen kertani täällä ja etten tunne paikkoja vielä niin hyvin että osaisin neuvoa. Tämäkin vastaus otettiin aina hyvin vastaan.
Töiden jälkeen kävin kaupassa ostamassa ruokaa ja siinähän se aika taas vierähtikin..

Keskiviikko 20.5
Aamulla taas ylös liian aikaisin ja nokka kohti Fort Cambrigeä. Kolmas kerta toden sanoo joten paikka alkaa olla jokseenkin tuttu. Tehtiin kierroksia yksin ja yhdessä. Aamupäivät ainakin viikolla on todella hiljaisia, tottakai paljon muita tehtäviä siinä kierrosten ohessa.
Kämpillekin ehdin todella ajoissa kun olin töissäkin jo todella aikaisin ja ehdin nauttia auringosta kattoterassilla. Tänään on meidän pomon synttärijuhlat joihin meidät kaikki on kutsuttu. Ilmeisesti sitä juhlitaan joka vuosi suhteellisen isosti. Tai sitten oli kyseessä täysin kymppien juhla. Ilta oli oikein onnistunut ja kämpillä olinkin jo puolen yön aikaan.
Huonekaveri olikin vielä hereillä ja ihmetteli aikaista kotiintuloajat aikaa. Aikaista? Normaalisti olen nukkunut siinä vaiheessa jo vähintään kaksi tuntia.

Torstai 21.5 ja Perjantai 22.5
Koska torstaina ja perjantaina ei tapahtunut mitään mullistavaa niin ympätään ne tähän samaan kertomukseen. Töissä jatkettiin samalla kaavalla, eli paperi hommia sekä respatätinä oloa. Alkaa oikeasti oppia jo asioita, ettei kaikkea tarvitse neuvoa kädestä pitäen. Nuorten viimeinen työpäivä Oli torstaina, joten perjantaista eteenpäin jatkoin/jatkan toimistolla yksin.
Torstaina Stage Malta kävi vierailemalla meidän kämpillä. Meillä oli mennyt alakerran vessassa peili rikki, ikkuna oli auki joten veikkaan että tuuli ja kaikki teippeihin mennyt kosteus oli aiheuttanut peilin tippumisen lattialle. Sitä siis tultiin vaihtamaan ja olin juuri keskellä siivousta. Ehkä hyväkin että olin siivoamassa että näkevät että kyllä täällä siivotaan. Tosin minun mielestä täällä on ollut kyllä siistiä koko ajan.
Joissain asioissa huomaa selkeämmin kulttuurierot..
Joten mitään sen kummempaa ei tapahtunut noina kahtena päivänä.

Lauantai 23.5 - Sunnuntai 24.5
Viikonloppuna en oikeastaan tehnyt yhtään mitään, etenkään sunnuntaina. Lauantaina kävin Vallettassa ja Sliemassa täydentämässä tuliaisostoksia ja sitten käppäilin rantakatua pitkin ja kävin syömässä. Siinä oli kaikki tekeminen viikonlopun aikana. Olin laiska..

Maanantai 11.5 - Sunnuntai 17.5

Maanantai 11.5
Toimistopäivä eli suunta kohti Birkirkaraa. Aamulla menin heti alkaisiksi respaan tuuraamaan ja muutama asiakaskin siinä kävi kyselemässä EA kurssin perään joka olikin peruttu. Ilmeisesti joitain ongelmia tai unohduksia tullut kurssin peruuntumisen ilmoittamisesta.
Kun virallinen respatäti saapui (pomon tytär) menin takaisin ylös ja paperitöihin.
Lähinnä meidän tekemät paperityöt on papereiden järjestelyä ja arkistointia. Myös palkkakuitit piti aakkostaa perjantaita varten. Ei täällä kyllä mitään isoja rahoja tienata kuukaudessa ja silti vartijat tekee melkein joka päivä 12 tuntisia työpäiviä.
Täytyy muistaa että elinkustannukset ovat alemmat täällä kuin Suomessa.
Työpäivä menikin suhteellisen nopeasti kun oli "paljon" tekemistä.
Kämpillä sitten pyykit kuivumaan, huonekaverini oli pessyt minunkin pyykkiä samalla kuin omiaan. Sitten vielä pikaisesti kauppaan. Loppuillan olinkin omissa oloissani sillä tuntuu että nuha iskee ja lujaa.

Tiistai 12.5
Tänään olikin meikäläisen vuoro olla yksin toimistolla.
Aamulla olin jälleen heti pari tuntia respassa, meikäläisestä on sulkeutumassa oikein oiva respatäti. Ei tapahtunut mitään kummempaa, muutama puhelu. Kun pääsin pois respasta lähdin melkein heti lounaalle. Lounaan jälkeen auttelin järjestelmään paikkoja ja tein paperi hommia. Kirjoittelin pieniin ruskeisiin kirjekuoriin nimiä ja sinne laitettiin palkkasekki ja niitä sitten tullaan perjantaina hakemaan kun on tilipäivä.
Hiukan yhden jälkeen menin takaisin respaan ja sain sinnekin lisätehtäviä, palkkatositteiden omistajien kirjekuorten etsintä ja kiinni laitto teipillä ja leima vielä perään. Täällä ei automaattisesti lähetetä palkkatositetta kotiin, vaan se pitää tulla joko itse hakemaan tai tuoda kirjekuoria osoitteineen ja postimerkkineen.
Tämän jälkeen sain nähdä kuinka asekaupan uusia tuotteita lisätään tietokantaan ja kuinka hintatarra saadaan tulostettua.
Päivä meni todella nopeasti ja kämpillä yritin vain levätä, että pääsisin tästä nuhasta eroon.
Huomenna sitten kentälle, Fort Cambridge here I come!

Keskiviikko 13.5
Tosiaan tänään oli vuorossa toinen kerta Fort Cambridgessä. Tällä kertaa tajusin hypätä pois bussista oikealla pysäkillä eikä tarvinnut pitkää matkaa kävellä. Fort Cambridgessä minua odotti tuttu kasvo sekä uusi tuttavuus. Mukavaa tutustua uusiin ihmisiin sekä hieman erilaisiin työtapoihin. Samat asiat kyllä tehdään mutta hieman erilailla.
Muutaman parkkilippu leimauksen tein ja kävin yhdessä kierroksella toisen vartijan kanssa ja pian minut päästettiin kierrokselle yksin. Kävin siis tarkastamassa kaikkien hissien toiminnan, kiersin uima-altaan ja varmistin että sillä alueella kaikki on kunnossa. Takaisin kopilla parkkialueen läpi. Kiva kun jo luotetaan että osaat asiasi, mene yksin :)
Töiden jälkeen kävin hetken pyörimässä Vallettassa jälleen tuliaisostoksia tehden.
Kämpillä kävin vielä kaikki tuliaiset läpi eipä oikeastaan mitään enää puutu.
EI HUONO :)

Torstai 14.5 - Sunnuntai 17.5 Kummitädin vierailu Maltalla
Kummitätini tosiaan tuli tapaamaan minua tänne Maltalle. Vietimme mukavia hetkiä jutellen kaiken näköistä ja kierrellen eri paikkoja. Nautimme hyvästä ruoasta, hyvistä maisemista ja auringosta. Myös Gozon saari tuli kierrettyä sightseeing bussilla.Yhteinen aika meni todella nopeasti, mutta oli ihana viettää edes muutama päivä yhdessä :)

Maanantai 4.5 - Sunnuntai 10.5

Tässähän on nyt käynyt niin, että jotain tapahtui minun blogitililleni enkä ole sitä tänne päässyt kirjoittamaan. Mutta hätä ei ole tämän näköinen: kirjoitettu on kaikki vihkoon ja nyt aloitan sitten kirjoittamaan niitä tänne.

Maanantai 4.5
Bussi pysäkin vaihtaminen oli niin paras idea ikinä. Olisi pitänyt jo tajuta tehdä se jo paljon aikaisemmin, mutta blondi mikä blondi :) Nyt ehtii loistavasti vaikka bussi olisikin vähän myöhässä.
Toimistolla oli tänään jostain syystä vähän kireä tunnelma ja ihmiset huonolla tuulella.. Itse
sain onneksi työskennellä kopiokoneen ja eri väristen yliviivaustussien kanssa ja loppupäivän työskentelinkin respatätinä. Tällä kertaa oli seurana se "oikea" respatäti, pomon tytär joten englantia tuli puhuttua ja paljon. Ei haittaa, puhumallahaa sitä parhaiten oppii.
Illalla en oikein tehnyt mitään, yritin selvittää mikä blogia vaivaa kun ei aukene ja vaatii tilitoimia. Apupyynnöt lähetetty Suomeen kun en itse osaa enempää..

Tiistai 5.5
Onpas ihanan lämmintä jo heti aamusta, me like! Jos ei olisi rahan takia pakko lähteä Suomeen niin voisin kyllä jäädäkin.
Toimistolla tänään oli vuorossa tiedostojen arkistointia, papereiden revitään sekä vartijoiden tuntimäärien laskentaa. Aika töissä meni todella nopeasti. Pikkasen  otin osumaa kun kiipesin yläkertaan ja jalat oli vähän jäljessäyläkroppaan nähden niin siihen portaikkoonhan mä sitten kaatusin. Kämmenosa on nyt kipeä..
Huomenna päästään kentälle ihan oikeisiin vartijan hommiin :)

Keskiviikko 6.5
Tänään olikin vuorossa ensimmäinen kerta vartijan hommissa. Paikkanani on The Point, iso ostoskeskus Sliemassa. Aika kallis paikka, merkkiliikkeitä suurimmaksi osaksi ja hinnat ovatkin sitten sen mukaisia, vaikka Malta muuten suhteellisen halpa paikka onkin.
Bussimatka meni aamulla vähän myttyyn, ei ilmeisesti osattu lukea bussikarttaa oikein, koska pysäkkiä jolla meidän oli jäädä pois ei koskaan tullut ja ajelimme sitten liian pitkälle. Otettiin takaisin päin bussi ja kuski auttoi meitä kertomalla missä meidän pitää hypätä pois. Perille kuitenkin päästiin mutkien kautta ja avuliaita ihmisiä apuna käyttäen. Liekö vartijan a sulla osuutta asiaan. Täällä kun saa työmatkat kulkea vartijan asussa.

Työpaikka ohjaajani oli todella mukava, hiukan iäkkäämpi herrasmies, joka kertoi työskennelleensä The Pointissa yli 3 vuotta. Kyllä sen huomasikin, sillä kaikkien kauppojen myyjät tervehtivät ja juttelivat hänelle todella tuttavallisesti.
Kyselin häneltä vähän, onko ostoskeskuksessa ollut paljon tapahtumia joihin on tarvinnut puuttua (lähinnä näpistyksiä). Hän kertoi että aika vähän mitään tapahtuu ja suurin osa niistä on ollut käsilaukkuvarkauksia.
Työpäiväni aikana turvasimme muutamaa kauppaa kun myyjän piti käydä asioilla, ja samoin kun raha-automaatilla oli korjaaja niin meidät pyydettiin paikalle. Hän kertoi minulle
myös mitä erikoistehtäviä aamuisin pitää tehdä, eli valojen päälle kytkemistä, ovien avausta  ja muita pieniä asioita joita ei tule edes ajateltua.
Muuten vartiointi tuolla ostoskeskuksessa on lähinnä sitä että ollaan näkyvillä ja kierrellä ostoskeskuksessa. Tehtiin ensin näitä kierroksia yhdessä mutta loppupäivästä pääsin kiertämään yksin.
Töiden jälkeen jäimme vielä pyörimään Vallettaan ja syömässä käytiin myös.
Kämpillä meninkin suoraa katolle nauttimaan auringosta joka ei ole niin myöhään enää polttavan kuuma.
Nyt kun viides viikko lähenee jo loppuaan, mietin vain kuinka vähän aikaa enää on jäljellä.

Torstai 7.5
Tänään vartiointikohteena oli Bay Street, neljä alinta kerrosta kauppoja ja neljä ylintä hotellihuoneita. Bay Street sijaitsee Pacevillen välittömässä läheisyydessä.
Vartiointikoppi sijaitsi kohteen parkkipaikan kanssa samalla tasolla. Koppi on kuin iso valvomo: paljon näyttöjä, jotta kopista pystyy seuraamaan mitä missäkin tapahtuu. Täällä on  yleensä aina vartijana yksin sen 12 tuntia ja jos näet kameroista jotain epäillyttävää on se jo myöhäistä kun olet paikan päällä eikä ole mitään havaintoa enää.
Tänään työparinani oli nuori mies, joka kertoi työskennelleensä Bay Streetillä lähes 1 1/2 vuotta. Viikolla todellakin työskennellään yksin, mutta viikonloppuisin kohteessa saattaa olla kolmekin vartijaa.
Mikäli ymmärsin oikein, toimenpiteisiin johtaneita tapahtumia ei satu loppujen lopuksi kovin usein.
Tällä kertaa ei hirveästi kierretty kohteen eri kerroksissa, lähinnä kaikki poistuminen valvomosta oli niitä, että piti mennä avaamaan ovia ja yritettiin korjata myös epäkuntoista parkkilippuautomaattia.
Aika kului jälleen todella nopeasti ja englantia on tullut harjoiteltua taas :)
Kämpillä suuntasin sitten taas katolle hetkeksi, vierähti taas pari tuntia..
Tällä hetkellä päivälämpötilat nousevat ainakin 30 asteeseen. Ei paha!

Perjantai 8.5
Kohteenani tänään oli Fort Cambridge "hienosto"alueen parkkipaikka ja tietenkin myös näiden upeiden talojen vartiointi.Aamuhan ei lähtenyt niin hyvin liikkeelle kuin ajattelin.
Ajattelin nimittäin istua bussissa niin kauan että pääsen melkein Fort Cambridgen ovelle asti, mutta Pacevillessä matka töppäsi. Bussi tai mikään muukaan auto ei liikkunut metriäkään, ilmeisesti auto-onnettomuus. Bussikuski sanoi että kannattaa melkein kävellä ja minähän sitten lähdin kävelemään. Ensin laitoin toimistolle viestiä että voiko ne soittaa Fort Cambridgeen ja ilmoittaa että olen todennäköisesti myöhässä. Siinä kello 9 ja 10 aamuhelteessä sitten kävelin 4 km kohteeseen ja voin sanoa että usko meinasi loppua.
Tasan kello 10 tömähdin sitten vartiointikoppiin, hikisenä ja janoisena. Juomista sain sentään :) Lähes heti sitä sitten lähdettiin kierrokselle ja minulle kerrottiin, että joka kierroksella he käyvät tarkastamassa jokaisen sisäänkäynnin ja jokaisen hissin toimintakunnon. Rakennuksiinhan ei pääse ilman kulkukorttia joilla pystytään rajoittamaan myös kulkemista muissa rakennuksissa. Ihan turvallisuuskysymys jos joltain vaikka kortti hukkuu eikä sitä itse heti huomaa. Nämä kierrokset ovat myös tärkeitä asukkaille, sillä he näkevät että vartijat ovat läsnä, se tuo heille turvallisuuden tunnetta.
Minulle näytettiin myös kuinka parkkilippu "leimataan" ja kuinka portti aukaistaan manuaalisesti ja pääsin tekemään Niitä itsekin.
Täällä jokaisella vuorolla on aina kaksi vartijaa, toinen on aina vartijakopissa ja toinen kierroksella.
Nämä vartijat olivat todella mukavia ja toivottivat minut tervetulleeksi uudelleen ja minua vannotettiin että pitää tulla tervehtimään kun tulen kesälomalla tänne.
Töiden jälkeen menin vielä St. George's Bayhin ottamaan aurinkoa kun ei ollut enää niin tukahduttavan kuuma. Kävin siellä myös syömässä ja kun tulin kämpille istuttiin vielä Iltaa kämppisten kanssa jutellen niitä näitä.
Menipä työviikko nopeasti!

Lauantai 9.5
Aamulla herättiinkin viikonlopusta huolimatta jo kukonlaulun aikaan, suuntana Golden Bayn alue ja tunnin ratsastustuokio. Meitä oli yhteensä neljä tyttöä, kolme täältä meidän kämpiltä ja sitten huonekaverini ystävä.
Ensi silmäyksellä hevosten olot täällä näyttävät aika karuilta, etenkin kun on tottunut Suomen oloihin. Hevoset ovat kuitenkin hyvin hoidetun näköisiä ja paikat muutenkin siistissä kunnossa. Joidenkin asioiden kohdalla täytyy vain muistaa että toinen maa, toinen kulttuuri: eri tavat.
Hevosten nimet olivat hauskoja, kaikki liittyivät jollain lailla johonkin juomaan.
Minun hevoseni oli 10 - vuotias maltalainen hevonen nimeltään Whiskey.
Ratsastus retki voi alkaa. Täällä mennään mistä päästään ja meidän lenkin vetäjä sanoikin joissain kohti että annatte hevosten mennä mistä haluavat kunhan vaan pakotatte eteenpäin. Maisemat olivat upeita ja vetäjä otti myös meistä kuvia, joten nyt löytyy ihan konkreettisia muistoja.
Ratsastuksen jälkeen mentiin Golden Bayhin rannalle ottamaan aurinkoa. Uimaan ei todellakaan uskaltanut, aallot olivat isoja, koska tuuli oli aika voimakas.
Tuulen takia myös rannan hieno hiekka tarttui joka paikkaan. Pakko oli ottaa pikasuihku että sai Hiekat irti kehosta edes osittain.
Kun pääsimme kotiin ja aloimme tarkastelemaan auringon aiheuttamia tuhoja niin kyllähän niitä jokaiselta löytyi. Itseltä paloi selkä hiukan rasvasta huolimatta.
Kämpillä loppuilta ihan vaan köllöteltiin.

Sunnuntai 10.5
Lähes kaikki me suomalaiset suuntasimme St. Peter's Poolille. Bussien kanssa jouduimme vähän kitkuttelemaan, sillä monet olivat menossa samaan suuntaan Marsaxlokin markkinoille. Perille kuitenkin päästiin päätepysäkille ja siellä odotti taival itse kohteeseen.
Jonkun aikaa sai kävellä, mutta kyllä se kannatti, paikka oli upea! Porukkaa oli todella paljon, ilmaan oli mitä parhain. Jonkun aikaa siellä köllöteltiin ja sitten me suomalaiset päätimme lähteä takaisin päin. Markkinat olivat juuri loppumassa, muutamia kojuja oli vielä, joten kiertelimme ne siinä samalla.
Siinähän sitä aikaa vierähtikin, ja kämpille päästyäni katsottiin elokuvaa yhdessä huonekaverini kanssa ja valmistauduin seuraavaan työviikkoon.

Lauantai 2.5 ja Sunnuntai 3.5

Lauantaina olisi saanut nukkua pitkään, mutta huonekaveri lähti ajoissa liikenteeseen ja heräsin kahdeksan maissa ääniin käytävillä. Enkä sitten tietenkään saanu enää unta.
Tänään olikin vuorossa ihan semmoinen leppoisaa tekemistä päivä, lähdettiin puolilta päivin St. Julian'siin syöttämään jalkojamme pikkukaloille. Ja ostelemaan vähän tuliaisia.
Eli olimme hetken aikaa kalanruokaa. Ensimmäinen minuutti kun jalat laittoi veteen  oli todella kutittava ja halusin vain nostaa jalat pois vedestä. Sitten se alkoi helpottaa vaikkakin kutitti kaiken aikaa.. Etenkin jalkapohjista. Mutta olotila sen hoidon jälkeen; jalat tuntui tosi pehmeiltä ja tuntui hyvältä kävellä, ihan kuin olisi uudet jalat. Fiilistä on aika vaikea loppujen lopuksi kuvailla. Illalla kävin vielä pienellä kävelylenkillä kun oli niin nätti ja lämmin ilma.

Sunnuntaina olikin herätys sitten aikaisin, mutta kukapa se olikaan ylhäällä jo reilusti ennen kelloa eikä uni enää tullut silmään ei sitten millään. Vallettan kautta sitten Marsaxlokkiin markkinoille uudella yrityksellä ja tällä kertaa siellä oli markkinat! Oltiin aikaisin liikenteessä eli väentungos ei ollut pahimmillaan ja hyvä niin. Siellä oli todella paljon kojuja, joissa myytiin milloin mitäkin;vaatteita, koruja, laukkuja, vihanneksia ja hedelmiä sekä tietysti sitä kalaa. Liikkuvuus tyssäsi kalakojujen kohtaan lähes tyystin ja sai olla varovainen ettei saanut kalavesiä päälleen. Kalamarkkinathan nämä ovat alun perin olleet, ovat vain kovasti levinneet vuosien saatossa. Kyllähän sitä oitain ostoksia tarttui matkaan mukaan itsellekin.
Pyörittiin vielä hetki Vallettassa kun tultiin pois, lähinnä postimerkkiä äitienpäivä korttiin lähdin ostamaan ja yllätys yllätys, reppu täyttyi jälleen ostoksilla.

Kämpille tultuani odottikin hieman ikävä yllätys, sillä tabletti repussani oli painellut omiaan ja vaati nyt PUK koodia. No eihän mulla sellaista täällä ole mukana. Onneksi kämppäkaveri lainasi läppäriään ja sain pyydettyä apua suomesta ja nyt taas toimii. Siinä kyllä samalla huomasin kun yritin puhelimella ottaa yhteyttä suomeen ettei onnistu soitot eikä tekstiviestit.. ja kun tulin tänne ei ollut mitään ongelmaa.. Jälleen kerran ystävä pelastaa tilanteen ja soittelee Suomen päässä apuja tähän ongelmaan.

Aurinkoa on tänään tullut otettua aika tavalla, tosin ei kovin kauaa auringossa jaksa olla. Pakko välillä mennä huilimaan sisälle viileään. Mitä lämpötila oikeasti on ollut, mutta tabletti sanoi 28 astetta, ei paha :)

Kuvia,Parempi myohaan kuin ei milloinkaan..

Popeye Village, Kippari-Kallen kyla

Mansikkafestivaalit

Blue Grotto

Gozon maisemaa

Gozo, Blue Window

Gozon yllatyksia

Torstai 30.4 ja Perjantai 1.5

Hupsista keikkaa.. Ihan vallan unohtu kirjoitella, mutta tässä sitä taas tulee..
Torstaina jatkoimme aamupäivän vartijakurssilla. Pitäjä oli "vanhahko" mies, mutta tiesi kyllä asiansa eli aiheena oli paloturvallisuus. Hän huomioi hyvin ne ketkä eivät osaa maltaa ja pitikin oppitunnit niin että kertoi ensin asian englanniksi ja sitten maltaksi tai toiste päin.
Paljon taas hyviä esimerkkejä ja ymmärsinkin, sinänsä oli helppo seurata koska aihe oli niin tuttu omilta koulutunneilta. Jotenkin tuntuu ettei sammutustoiminta ole täällä niin hyvin tietoisuudessa kuin esimerkiksi Suomessa. Käsisammuttimia löytyy kyllä, mutta niiden käytön osaamisesta en ole niinkään varma. Toki en voi yleistää, mutta sellainen fiilis mulle jäi. Lounaan jälkeen emme enää menneet kurssille vaan jatkoimme paperitöitä. Itsehän menin taas respatädiksi, tykkään siitä kovasti koska saan haastaa itseäni aina kun puhelin soi tai joku tulee käymään. Ihmiset ovat todella ymmärtäväisiä jos olen sanonut etten puhu vielä mitenkään erikoisen hyvää englantia ja että nimien kanssa on ongelmia. Nekin taidot ovat parantuneet huimasti lähtötilanteesta ja tulevat toivon mukaan parantumaan. Iltapäivä töissä venyikin aika pitkään, muttei se kyllä haitannut yhtään. Kiva tehdä töitä täällä :)

Perjantaina olikin sitten vapaapäivä ihan niinkuin Suomessakin. Vuorossa siis kohtaaminen Blue Grotton kanssa. Ensin matkasin Vallettaan, jossa tapasin muut matkalle lähtijät ja sieltä sitten ensin bussilla Zurrieqiin josa tunnin odottelun jälkeen bussin vaihto. Matka ei Zurrieqista ollut kovin pitkä, jos olisi tiennyt olisi voinut vaikka kävellä. Paikalle joka tapauksessa päästiin ja Wau mitkä maisemat. Lähdettiin heti veneretkelle, sillä sinisiä luolastoja ei näe muuten ollenkaan. En voi millään käsittää edelleenkään kuinka vesi voi näyttää niin monelta eri sinisen sävyltä. Ja yhdessä luolastossa kun käden laittoi veteen, myös käsi näytti siniseltä. Aivan uskomatonta! Valokuvia tuli räpsittyä todella paljon, yritän saada niitä sekä muita kuvia tänne tässä joku päivä..
 Ruokapaikat on hiukan hintavia, mutta ymmärtäähän sen, turistikohde..
Otettiin myös kuvat haukka kädessä, aika jännittävää mutta yksi kokemus muiden joukossa. Lintuja oli useampi ja ne olivat kaikki kiinni jaloistaan jossain narussa etteivät pääse karkuun.
Aikamme paikalla sumpailtuamme päätimme lähteä kotiin.. Helpommin sanottu kuin tehty. Bussi jolla pääsisimme takaisin kohteeseen oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Ehdotin jo paljon aikaisemmin, josko käveltäisiin takaisin, mutta kaikki eivät olleet tähän taivallukseen valmiita. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin eikä bussia näy eikä kuulu.Minä sitten päätin että lähden kävelemään vaikka yksin jos muut ei lähde, mutta lähtivät ne. Puoli tuntia kävelymatkaan meni, ei ollenkaan paha. Itsehän pääsin Zurrieqista kotiin nopeasti, täytyy muilta kysellä, että joutuivatko odottelemaan pitkään. Täytyy vaan ihmetellä tätä maltalaista logiikkaan, kun kyseessä kuitenkin on turistikohde, miksei sinne kulje useammin busseja, sillä nyt tämä yksi bussi teki aina lenkin ja palasi takaisin ja aina ihan täynnä porukkaa mennen tullen. Eihän siinä ole mitään järkeä!
Erittäin ärsyyntynyt olen nyt busseihin täällä..
Illalla vietimme vielä oikein mukavan illan parin kämppäkaverin kanssa joten bussiärsytyksestä huolimatta oikein onnistunut päivä!